Pages

Oikein äänestämisestä

Se homoliittohomma meni sitten eduskunnassa nurin.  Odotettavissa on uusi äänestys samasta aiheesta hyvin lyhyen ajan sisään, niin monta kertaa kuin on tarpeen, kunnes lopputulos miellyttää Edistyksellisiä.

Allah on pieni

Lukaisinpa muutaman työmatkan aikana Robert Spencerin opuksen The Truth About Muhammad.  Opuksessa käytiin läpi kyseisen profeettaa leikkineen elämä, oleellisimmat opetukset ja se, minkä takia muslimit hänestä mallia ottaessaan (kuten heidän pyhäksi katsomansa velvollisuus on) tuppaavat käyttäytymään niin antisosiaalisesti muita kohtaan.  Tämä sinänsä ei ollut minulle millään muotoa uutta informaatiota, vaikka teos onkin erityisesti asiaa tuntemattomille tutustumisen arvoinen.  Tämän sijaan teoksen anti kiinnosti minua teologisessa mielessä: missä määrin islam osuu yksiin kahden muun abrahamilaisen uskon kanssa ja onko se uskottava?  Kirja on rustattu sekulaarista näkökulmasta, mutta en koe sen haittaavan tarkasteluani - olenhan amatööri, joka ei ole lukenut Koraania kokonaan eikä haditheja sanaakaan.

Yllätyksenä tuli, että islamilla ei ole suoria yhteyksiä kristinuskoon ollenkaan.  Muhammedin "kristityt" kaverit olivat gnostilaisia höyrypäitä, eikä näiden saati islamin mukaan mitään ristinuhria tapahtunut, puhumattakaan siitä, että kyseessä olisi ollut Jumalan poika.  Islamin mukaan myös juutalaiset kuvittelevat Jumalalla olleen pojan, tosin näiden kohdalla väitetty poika on Esra.  Sen enempää syntiinlankeemuksesta kuin ihmisen syntisestä luonnostakaan ei Muhammedilla ollut mitään käsitystä.  Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että kaveriksi, joka kuvitteli tekevänsä suoran jatkon kristinuskolle ja juutalaisuudelle, tai uskonpuhdistavansa ne, Muhammed tiesi niistä hämmästyttävän vähän ja valtaosalle siitä materiaalista, johon hän vetosi tai jota vastaan hyökkäsi, ei löydä sen enempää tukea Raamatusta kuin Toorastakaan.  Opusta lukiessa tulee vaikutelma, että kaveri veteli teologiansa pääasiassa lainaillen muualta ja loput zulupohjalta.

Erikoinen juttu olivat myös ns. saatanalliset säkeet.  Nämä olivat siis pirun Muhammedin suuhun ujuttamia lausuntoja, joita tämä piti autenttisina Jumalan tuotoksina.  Yksikään toinen profeetta sen enempää kristinuskon kuin juutalaisuudenkaan suunnalla ei ole tuottanut Saatanan suoltamaa tekstiä.  Säkeillä on myös loogisesti sellainen veikeä seuraus, että koska Muhammed ei näemmä itse kyennyt mitenkään tietämään, kenen kautta hän ilmoituksiaan sai, on käytännössä koko Koraani silkkaa arpapeliä: kunkin jutun on lähettänyt joko Jumala - tai sitten ei ole, mistäs sitä tietää, etenkään kun mitään punaista lankaa esim. moraalisen ohjeistuksen suhteen ei ole.  Muhammedilla oli siis henkilökohtainen pikku daimon vähän niinkuin Sokrateellakin, ja hän seurasi sitä sokeasti ja kritiikittä.

Myös Allahista tulee teoksen kautta harvinaisen pieni kuva, sillä yleisinhimillisten, viisaiden ja pysyvien ohjeiden sijaan Muhammedin palvonnan kohde vaikutti pikemminkin palvovan Muhammedia, sillä aivan kaikki mitä tämä teki vaikutti pyörivän pikku profeetan henkilökohtaisten hinkujen pyhittämisen ja tämän ongelmien ratkaisemisen ympärillä.  Nämä eivät myöskään sisällä mitään sen ylevämpää moraalista ohjenuoraa kuin "aivan kaikki on sallittua, kunhan se ajaa islamin (lue: Muhammedin) etua".  Täten ryöstely, raiskailu, orjuuttaminen, valehtelu, sopimusten rikkominen ja kaiken muun sortin touhu, minkä Raamatun Jumala kieltää, on muslimeille kosher halal.  Tästä seuraa, että islamista itsestään johtuen kenelläkään - edes toisella muslimilla - ei ole mitään syytä luottaa muslimiin.

Allahin maailma näkyy siis olevan niin pieni, että se pyörii kokonaisuudessaan yhden ihmisen ympärillä.  Ainutlaatuista on myös se, että Allah opasti Muhammedia lukuisia kertoja toimimaan tavoilla, jotka eivät kantaneet hedelmää.  Löytyykö kristillisestä tai juutalaisesta traditiosta ainuttakaan vastaavanlaista kertomusta?  Luullakseni ei.  Kun soppaan lisätään se, että aivan kaikki mitä maailmassa tapahtuu, on Allahin tahto, mukaanlukien islamista pois kääntyminen, josta seuraa tämän asettama kuolemanrangaistus, saadaan aikaan harvinaisen tärähtänyt teologia lakeineen.  Erikoista on myös, että Muhammed näki kovasti vaivaa saadakseen polyteistis-pakanallisen hajjin (reissu Mekkaan kiertämään Kaabaa) osaksi uskontoaan.

Kummallisimpana yksityiskohtana opin sellaisen asian, että Muhammed ilmeisesti kuvitteli sekä juutalaisten että kristillisten pyhien tekstien ennustavan tulonsa.  Ainuttakaan säilynyttä edes suurin piirtein sen suuntaista tekstiä tosin ei ole olemassa - ellei sitten halua tulkita kyseistä kaveria antikristukseksi (veikkaan kuitenkin, ettei Muhammed tarkoittanut ihan tätä, jos ylipäätään moisesta mitään tiesi).

Kuten nykyään islamkriittiset muistavat kertoa, Muhammed myös jyysti 9-vuotiasta tenavaa, mutta kyseinen käytäntö oli ilmeisesti sinä maailmanaikana siinä maailmankolkassa siinä määrin normaalia, että hän ei joutunut tekoaan milloinkaan puolustelemaan (toisin kuin ottaessaan tytärpuolensa yhdeksi vaimoksi lisää).  Asiaa vähättelemättä tai paisuttelematta antaa se oman mausteensa täydellisenä pidettyyn ja tänäkin päivänä esikuvalliseksi katsottuun "pyhimykseen".

Muhammedin kuolema oli sikäli erikoinen, että hän koki kuolevansa neljä vuotta aikaisemmin maistamaansa myrkytettyyn ateriaan, jonka oli suustaan sylkäissyt.  Erikoista asiassa islamin kannalta on, että hänet myrkytti juutalainen, joka tekonsa puolustukseksi vetosi siihen, että Muhammed oli tapattanut hänen koko perheensä, ja että jos hän olisi todellinen profeetta, ei myrkky tähän tepsisi.  Se, että Allah salli Muhammedin kuolla moiseen - tai ainakin antoi ymmärtää näin käyneen - heittää oman varjonsa profeetan jumalisuuden ylle.

Ei sillä, etteikö Koraanissa ja haditheissa paikoin olisi Spencerin opuksen mukaan järkevääkin tekstiä.   Tämä sinänsä osuu hienosti yksiin siihen tulkitsemani saatanallisen inspiraation kanssa: pahin valehtelija ei ole se, joka valehtelee aina - tämähän olisi täydellinen ohjenuora totuuteen, jos vain kysyy oikeat kysymykset - vaan se, joka suhtautuu totuuteen välinpitämättömästi.  Jeesus varoitti, että harhaanjohtajia tulee olemaan taatusti, ja että jyvien erottelu akanoista käy helpoiten katsomalla, mitä hedelmää puu kantaa.  Islam kantaa juuri sellaista hedelmää kuin sen profeetan esimerkin ja elämän perusteella odottaa voi: sotaa, vainoharhaisuutta, tuhoa ja orjuutta.