Pages

Tasa-arvon kukkasia

Siinä, missä Helsingin yliopistoon massamurhaa suunnitellut kaksikko on saanut Suomessa kovasti palstatilaa, yhdysvaltalainen suunnitelmaansa itsemurhaansa asti toteuttanut Eliot Rodger, on ollut suoranaisessa mediapimennossa.  Kummastakin tapauksesta lukiessani silmiin pistivät perverssit käsitykset tasa-arvosta ja sen käytöstä oikeutuksena toisten murhaamiselle: kun toisilla on, minullakin täytyy olla, tai sitten ne muut pitää tappaa.

Kuten aina silloin, kun tasa-arvousko tuottaa ihmishirviöitä (rehellisesti on kysyttävä, että voiko se tuottaa mitään muuta?), nämä onnellisuustasa-arvon esitaistelijat näkevät itsensä viattomina uhreina.  Naista leikkivä soluunsa erakoitunut friikki koki, että hänen valintansa eristäytyä kokonaan inhimillisestä kanssakäynnistä ja rikkoa alkeellisimpiakin sosiaalisen käyttäytymisen sääntöjä oli jotenkin muiden vika, samoin kuin Rodger syytti naisasioissa itseään menestyneempiä siitä, että ei suostunut kerta kaikkiaan ottamaan selvää toimivista keinoista naisten saamiseen.

Tasa-arvouskovaisen saa flippaamaan nimenomaan tämä asia: mitään vastuuta omasta toiminnasta ei ymmärretä, vaan katsotaan vain kadehtien ja sanotaan, että "mulle kuuluu" kun (joillain) muillakin on.  He näkevät itsensä poikkeuksetta uhreina, joita muut sortavat, vaikka heidän tilansa on suoraa seurausta heidän omista valinnoistaan ja siitä, etteivät he halua sopeutua todellisuuteen vaan kiukutella sitä vastaan.  Valitettavaa heidän kannaltaan on, että todellisuutta ei kiinnosta heidän näkemyksensä yhtään mistään, vaan sen huomiotta jättämisellä on ikävä tapa kääntää faktat kieltäjäänsä vastaan.

Tasa-arvo on puu, joka kukkii vain kaunaa toisia ihmisiä kohtaan.

Summa contra misotheum

Lainaus sinänsä ei edes liity uskontoon, mutta ilmaisee totuuden aiheeseen liittyen tyhjentävästi:
Just as the darkness cannot comprehend the light, the mentally diseased and dysfunctional cannot understand the healthy and fully functional. They interpret every action, every statement, through their own cracked and crippled perspective. 

There is no point in correcting their ludicrous lies or attempting to show them the obvious illogic in their statements. They are lost to madness and until they abandon their prideful despair of their own accord, there is literally nothing that anyone, least of all me, can do for them.
- Vox Day

Bias ja diskauspeli

Toisinaan minua kummastuttaa ja jopa tuskastuttaa, kun havaitsen joidenkin ihmisten esittävän argumentteja ja niiden tueksi materiaalia tai päättelyketjuja, jotka eivät kestä loogista tarkastelua. Koska päättelyketjujen ja argumenttien virheet ovat räikeitä ja argumenttien esittäjät puolestaan kohtalaisen älykkäitä, veikkaan, että syy on jossain muualla kuin loogisessa inkompetenssissa.  Selitys löytyneekin kognition ulkopuolisesta biasoitumisesta: tulkitaan aineistoa  tavalla, joka tukee omia näkemyksiä, mikä helpottaa materiaalin vastaanottamista siinä määrin, että sen virheet jäävät täysin huomiotta, jos sen pohjalta vedettävät johtopäätökset tukevat omia näkemyksiä.

Olen törmännyt ilmiöön viime aikoina tilanteessa, jossa kristinuskon vastustaja on erehtynyt pitämään loogisesti virheellisiä ja kristinuskoa koskemattomia argumentteja paitsi pätevinä myös osuvina.  Painotan kuitenkin, että ilmiö on olemassa katsantokannasta riippumatta: on täysin mahdollista ja jopa luultavaa, että lukiessani jonkin kristinuskon totuutta puolustavan argumentin, saatan kuvitella siihen meriittiä, jota argumentilla ei todellisuudessa ole.  Tästä syystä on tärkeää muistaa oma subjektiivisuutensa: me pidämme näkemyksistämme ja lähestulkoon yhtä paljon pidämme järkeilystä, joka tukee näkemyksiämme.  Ja jos suhtautumisemme asiaan on ensisijaisesti emotionaalinen, emme kiinnitä tosiasioihin huomiota.

Ylläolevasta syystä esimerkiksi objektiivisesti kristinuskoon suhtautuvana itseään pitävä ateisti huijaa itseään: hän tulkitsee käsillä olevaa aineistoa tavalla, joka tukee hänen ennakkokäsitystään.  Tästä syystä jokaisen ateistin silmissä kristinuskon tuntema Jumala on skitsofreeninen, hullu, paha, julma, nyhvö tai yhdistelmä näitä - tarkastelun funktio ei ole ottaa selvää siitä miten asia on, vaan diskvalifioida implisiitti argumentti siitä, että moista tulisi seurata.  Jos Jumala olisi hyvä ja todellinen, olisi tämän tahtoa kaikki syyt seurata.  Sen sijaan jos Jumala on paha tai epätosi, on tämä oman näkökulman vindikaatio ja sellaisena hyvin palkitseva emotionaalinen kokemus.  Me lienemme tälle kaikki alttiita, ja se on ymmärrettävää, vaikkakaan ei sinänsä hyväksyttävää.

Todellinen ongelma kognition ulkopuolisesta biasoitumisesta tulee siinä vaiheessa, kun siinä osoitetut ilmeiset vuotokohdat osoitetaan, ja niihin nojaamista jatketaan siitä huolimatta.  Koska tässä vaiheessa oma ylpeys ja emotionaalinen mielihyvä on nostettu dialektiikan yläpuolelle, ei mielekästä keskustelua ole enää mahdollista käydä.  Kun totuus on lentänyt roskakoriin, voi mitä tahansa hätäkakkaa pitää validina argumenttina oman kannan puolesta, ja mikä tahansa muuttuu validiksi syyksi diskvalifioida vasta-argumentti.  Tällä diskauspelillä on sellainen kummallinen piirre, että siihen ryhtyvä keskustelee kuin todellisuus olisi jotenkin riippuvainen hänen mielipiteistään.

On tietysti täysin päteviäkin syitä diskata argumentteja, kuten esimerkiksi se, ettei teodikean ongelma, sellaisena kuin se yleensä tavataan muotoilla, osu kristinuskoon - puhumattakaan siitä, että kaataisi sen, kuten jotkut haluavat uskoa.  Tälle on kuitenkin objektiivisesti todettavat syyt, ja niin kauan kuin pyrkimys on pysyä dialektisessa tarkastelussa, voi ne kuka tahansa havaita päteviksi.  Sen sijaan kristitty syyllistyisi diskauspeliin vaikkapa väittämällä, ettei teodikeaan tarvitse kristillistä vastausta sen takia, että argumentin esittäjä on puolueellinen.  Kognition ulkoinen bias puolestaan houkuttelisi helposti toista kristittyä pitämään diskauspeliä harrastaneen kristityn perustetta pätevänä, koska se esitetään tukena sinänsä pätevälle ja oikealle johtopäätökselle.

Näiden syiden takia pidän ehkä oleellisimpana kriteerinä älylliselle kypsyydelle sitä, että kykenee pakottamaan itsensä katsomaan asioita sellaisina kuin ne ovat, sen sijaan, miten haluaisi niiden olevan.  Kukaan tuskin on riittävän valpas tehdäkseen sitä koko aikaa, mistä syystä toinen oleellinen kriteeri on kyetä pitämään sitä positiivisena asiana, että saa tietää olleensa väärässä.  Mitä useammin saa tietää olleensa jossain asiassa väärässä, sitä vähemmän vääriä käsityksiä jäljelle jää.  Se tuntuu ensi alkuun pahoinpitelyn uhriksi joutumiselta, mutta se on erinomainen keino haalia viisautta.

Monikulturisteilla tuhannen taalan paikka

Asiahan on sillä viisiin, että monikulttuurisuutta voi vastustaa vain, jos ei ole matkaillut ja avartanut sillä perspektiiviään riittävästi.  Sen takia jokainen monikulttuurisuuden kannattaja suosittelee lääkitykseksi vaivaan matkailua ja kohtaamista ulkomaalaisten kanssa.  Nyt olisi täydellinen tilaisuus lähettää arkkiperkele Jussi Halla-aho Brysseliin asti oppimaan ja ihmettelemään kansainvälisyyden kauneutta ja saada mies samalla joksikin aikaa pois Suomesta.  Mikä voisi olla otollisempi kohde suvaitsevaiston äänille?  Ei mikään.