Pages

Syöpä, lääkärit

Katsoivatten asiakseen erota töistä kun siivoton plebeiji nostettiin arvohierarkiassa heidän yläpuolelleen, syöpälääkärit siis.  Kyseessä oli kaiken lisäksi 11 kuukauden väliaikaisuus, ja virkaan otettiin siis sama tyyppi, joka oli ennenkin hoitanut toimialuejohtajan sijaisuudet kyseisessä laitoksessa.  Tämä manööveri kysyy siinä määrin khutspaa että meikäläisen on vaikea käsittää näiden tapausten olevan ihmisiä ollenkaan.  Tällainen perseily, jonka kärsivinä osapuolina ovat, kuinka ollakaan, koko härdelliin täysin viattomat ja kovasti avun tarpeessa olevat ihmiset, ja joiden hyvinvointi ei näy näitä hippokrateenvalan vannoneita kiinnostavan yhtään niin paljon kuin oman egon pönkittäminen.  Ja miksi näin?

No siksi, että meillä on lääkärikartelli, joka takaa jokaiselle lääkärinkoulutuksen läpäisevälle käytännössä varman ja julmetun hyväpalkkaisen pestin riippumatta siitä, miten tämä Jumalasta seuraavana, ellei itseään numero unonakin pitävä, toisia ihmisiä kohtelee.  Se, että lääkäreillä on Suomessa maine vähintäänkin omalaatuisina, ellei peräti täysin kaheleina, ei ole sattumaa.  Se johtuu siitä, ettei heiltä edellytetä kuin ammattitaitoa.  Inhimillisyys saa loistaa poissaolollaan, ja sen näkee vaivatta, jos vain tulee katsoneeksi, miten lekurit esimerkiksi tässä tapauksessa niin hoitajia kuin potilaitaankin kohtelevat.

Ongelman ratkaisu?  Vedetään kusipäitä turpaan kunnes oppivat tavoille  Lakkautetaan kartelli ja lisätään lääkärikoulutuspaikkoja, niin, ettei joka toinen nykyisin vastaanottava lääkäri ole joko ihmissaasta tai maahanmuuttaja, joka ei osaa riittävästi suomea kommunikoidakseen potilaan kanssa.  Tällöin lääkäreille, kuten muillekin työssäkäyville, käy niin, ettei jokainen yksilö enää olekaan korvaamaton, vaan sillä antisosiaalisuudella, jolla pääsisi kilometritehtaalle mistä tahansa muustakin sosiaalisessa ympäristössä tapahtuvasta ammatista, pääsisi eroon myös lääkärinpestistä.

Saattaisi olla, että kun liksat putoavat markkinatasolle normaalin kilpailun sääntöjen puitteisiin ja inhimillistä kohtelua voidaan alkaa edellyttää, voisi kyseiseltäkin ammattikunnalta alkaa löytymään ripaus nöyryyttä.  Ehkäpä homma jopa alkaisi edellyttää jonkinlaista kutsumusta käsittämättömän ahneuden ja egon sijaan.