Pages

Linkkien kahdeskymmenesensimmäinen luku

Pauli Vahtera: Sosiaaliturvaan Venäjältä Suomeen
Pelontorjunta: Suomen evankelisluterilaisen kirkon täydellinen romahdus
Vasarahammer: Feminismi ja islam
Yrjöperskeles: Tarinat uusiksi

Chateau Heartiste: Alexis de Tocqueville's Prescient Gaze
Fred Reed: The Pursuit of Racial Amity
Gavin McInnes: Sacrificing Virgins to the Entertainment Gods
John C. Wright: The Restless Heart of Darkness, 2, 3, 4
Vox Day: Lapine spells, The Fifth Horseman

Saksa on homojen maa

Saksalaiset ovat lähdössä Venäjälle olympialaisiin sateenkaaren väreissä.  He kutsuvat asuvalintaansa "hiljaiseksi protestiksi", minkä hiljaisuudesta voidaan tietysti olla monta mieltä, kun valinnan funktio on suorasanaisesti tuotu esille.  Protesti siis tehdään siksi, että Venäjän laki kieltää homopropagoinnin.  Mitä jää käteen?  Saksalaiset tulevat toisten maahan ja rikkovat tarkoituksella ja tietoisesti ainoaa sääntöä, jonka isännät ovat erikseen tiettäväksi tehneet.

En voi kuin ihmetellä saksalaisten röyhkeyttä ja ylimielisyyttä.  Venäjällä homoilu ei ole tippaakaan sen rikollisempaa kuin länsimaissakaan - siellä mies saa rassata toisen peräreikää ihan siinä kuin Saksassakin.  Oleellisin ero on se, että Venäjällä ei koeta, että kyseinen rassaus olisi ensinnäkään juhlistamisen arvoinen ilmiö, eikä toisekseen siinä määrin toivottavaa, että sen puolesta saisi ruveta propagoimaan.  Venäläinen kanta on siinä mielessä ymmärrettävä, että homoudesta ei ole minkään valtakunnan hyötyä sen enempää homoseksuaaleiksi julistautuville kuin yhteiskunnallekaan.

Siitä en tiedä, miten Venäjä asiaan suhtautuu, mutta jos esimerkiksi minä toteaisin vieraskutsussani, että meidän kotona ei katsota hyvällä hinttaripropagandaa, ja sitten paikalle yrittäisi ängetä joku sateenkaarikuosissa ja sonnustautuneena "hiljainen protesti" -pinssiin niin minä nakkaisin kyseisen kusipään ulos.  En sinänsä ihmettelisi sitä, jos Venäjä toimisi samalla tavalla - sillä on tähän asti ollut aika huono huumorintaju auktoriteettinsa kyseenalaistavia kohtaan.

Mitä usko on

"You seem to think that faith is an epistemology. It isn't. It is nothing more than choosing an operative axiom, just like one does in science and mathematics. You're committing a category error." - Vox Day

Kupillinen Russellin teepannusta

BERTRAND RUSSELL'S COSMIC TEAPOT ARGUMENT (I)
(1) Belief in God is exactly the same as the belief in a small, undetectable teapot orbiting the sun.
(2) The existence of both can neither be proved nor disproved.
(3) Therefore, no matter what, you must assume that the teapot does not exist.
(4) Same goes for God.
(5) Therefore, God does not exist.

Olen törmännyt viime aikoina hämmästyttävän moneen ateistiin, jotka ovat antaneet ateisminsa yhdeksi perusteeksi vetoomuksen Russellin teekuppina tunnettuun möläytykseen. Sen varsinainen tarkoitus lienee yritys kääntää todistustaakka niin, että väitettä "jumalia ei ole olemassa" ei tarvitsisi mitenkään perustella. Väittämä yritetään esittää default-tilana, ilmiselvänä lähtökohtana, jonka kiistäminen edellyttäisi vastakkaista todistusaineistoa. Ajattelin tässä kirjoituksessa aikani kuluksi puhaltaa "argumentin" nurin.

Ateismi ei ole rationaalinen lähtökohta, vaan agnostisismi. Väite "jumalia ei ole olemassa" on täsmälleen yhtä lailla todistustaakan alainen väitelause kuin väite jumalten olemassaolon puolestakin. Agnostikko ei esitä kumpaakaan, joten kyseinen kanta kysymykseen jumalten olemassaolosta on loogisesti ainoa kanta, joka ei tuo mukanaan todistustaakkaa. Teepannu ei siis toimi siihen, mitä varten se pykättiin.

Siksi toisekseen teepannun ja Jumalan vertaaminen toisiinsa on totaalisen päätön keksintö. Jumalan l. luojan postulointi on ontologinen välttämättömyys, joka seuraa kausaliteetin olemassaolosta ja alkuräjähdyksen tapahtumisesta. Sen sijaan kuviteltu materiaalinen pönttö, jonka ainoa ontologinen funktio on toimia virheargumenttina, ei ole millään muotoa välttämätön osa todellisuutta.

Kolmanneksi voidaan myös huomauttaa ja huomautetaankin, nyt kun siihen päästiin, että Russellin teepannua ei ole kukaan koskaan missään havainnoinut. Sen sijaan on valtava määrä ihmisiä ja dokumentaarista materiaalia ihmisistä, jotka ovat olleet joko henkilökohtaisessa kontaktissa Jumalan kanssa tai jopa nähneet tämän materiaalisen ilmenemismuodon tai pojan ja eläneet tämän kanssa.

Lopuksi muistutan vielä siitäkin, että kenenkään elämälle ei Russellin teepannulla olisi mitään merkitystä, oli se olemassa konkreettisena kappaleena eli ei. Jumalan ja kristinuskon todenmukaisuus puolestaan aiheuttaisi käsittämättömän merkittäviä seurauksia jokaiselle, mistä syystä jo sen potentiaaliseen todellisuuteen yliolkaisesti suhtautuminen, puhumattakaan pyrkimyksistä ohjata ihmisiä pois uskosta, olisi hyvin itsetuhoinen valinta.

Kristittyjen tulee olla mulkkuja...

...tietyissä tilanteissa.

Ehkä yleisin kristittyjä vastaan esitettävä lausunto on syyte kaksinaismoralismista.  Kristittyjä syyttävä taho sanoo, että kristittyjen pitäisi olla mukavia ja kääntää toinen poski, mutta hän on käytännössä havainnut näiden olevan jyrkkiä, tuomitsevia ja saattavatpa olla päästämättä tätä sisäryhmäänsäkin.  Tämä jyrkkä tuomio ulkoryhmäksi katsottuja kristittyjä kohtaan ei yleensä ole kaksinaismoralistista, sillä syytteen esittävä taho ei tunnusta kristillistä moraalia, vaan edellyttää kristittyjen noudattavan sitä.  So far so good, mutta missä määrin kristityt todella ovat kaksinaismoralistisia?

Jos tutkailemme Raamattua, löydämme kristillisen moraalin mukaisia suhtautumistapoja. Näin meitä opastavat Jeesus apostoleineen:

1. Rehellisesti totuutta etsiville: ole lempeä.
2. Pilkkaajille yksityisesti: vältä heitä.
3. Pilkkaajille julkisesti: nöyryytä heidät.
4. Niille, jotka väittävät olevansa seurakunnan jäseniä, mutta avoimesti ja ylpeillen rikkovat sen opetusta vastaan: potkaise heidät pihalle.
5. Valheita opettaville: vaienna heidät ja/tai potkaise heidät pihalle.
6. Vääryyksiään katuville: toivota heidät tervetulleiksi.

Huomaamme, että näistä kuudesta eri tilanteesta neljässä kristittyjen edellytetään käyttäytyvän tavalla, jota kirjoituksen alun syytteen esittäjä pitää todisteena kaksinaismoralismista ja epäkristillisyydestä.  Lyhyemmin: neljässä noista kuudesta tilanteesta kristityn tulee olla mulkku.  Kuitenkin näistä kohdista paljastuu, että kristitty tuomitsee käytännössäkin aina tekoja ihmisten sijaan ja pyrkii toimimaan tavalla, jolla pahanteko sanan varsinaisessa merkityksessä saa vähiten jalansijaa.  Kontrastina tälle syytteen esittäneillä tahoilla on taipumus tuomita ihmisiä tekojen sijaan, vieläpä siinä määrin armottomasti, että mikään määrä oikeita tekoja ei korvaa yhtä vääryydeksi katsottua.  Kristillisen moraalin vastaiseksi toiminnaksi kuviteltu onkin sen mukaista ja edellyttämää.

Noita kuutta kohtaa tarkastelemalla myös helposti havaitaan yksi syy sille, minkä takia naispappeus on huono idea: kohdat 1 ja 6 heiltä kyllä sujuvat, mutta 2-5 ovatkin sitten kokonaan toinen juttu.  Se on juuri sitä, että kenestä tahansa on kippariksi hyvällä säällä, mutta kovina aikoina kipparilta olisi syytä löytyä testicular fortitudea asettua oikeuden puolelle ja vääryyttä vastaan, oli se miten epämuodikasta hyvänsä.  Toisaalta leipäpappeus ylipäätään on mielestäni huono juttu, sillä se, joka ei puhu sydämensä vaan vatsansa kyllyydestä, puhuu eri asioita, kuin se, jonka ääni kumpuaa sydämestä.

Jos esimerkkikohtien löytäminen Raamatusta tuottaa hankaluuksia, opastan kernaasti niiden äärelle.