Pages

Suvaitsevaisuuden kulttiluonteesta

Suvaitsevaisuudeksi itseään kutsuva kultti leviää länsimaissa kuin paiserutto.  Syy sille, minkä takia nimitän sitä kultiksi, on se, että se tuhoaa totaalisesti tunnustajiensa kyvyn suhtautua mihinkään mitenkään muuten kuin oman diskurssinsa pohjalta.  Aivan kaikkea täytyy peilata ideologian sisäisessä kontekstissa eikä heillä ole halua, luullakseni myöskään kapasiteettia, lähestyä ja käsitellä asioita miltään muulta kantilta.  Jokainen yhdistys, lafka tai muu vastaava, joka päästää vaikutusvaltaiseen asemaan Suvaitsevaisuuden esitaistelijoita, mätänee muutamassa vuodessa samanlaiseksi suvaitsevaisuusideologian äänitorveksi kuin kaikki muutkin mihin he koskevat, eikä mitään viitettä porukan alkuperäiseen funktioon löydy enää kuin korkeintaan sen nimestä.

Riippumatta siitä, mitä varten jokin yhteisö on perustettu, muuttuu se Suvaitsevaiston invaasion myötä sellaiseksi, jossa sen funktio jää taka-alalle tai unohtuu kokonaan, sillä Hyvän Asian edistäminen ajaa kaiken muun edelle.  Kirjailijakerho lakkaa jakamasta keskenään ideoita, oivalluksia ja informaatiota ja keskittyy huolehtimaan siitä, ettei vain kukaan heistä ole rasisti, fasisti, homofobi, jotain muuta kuin feministi tai vastaavaa.  Kaikki yhteisön resurssit menevät sisäisen gestapon ylläpitoon ja "me ollaan suvaitsevaisia" -propagandan julistamiseen.

Suvaitsevaisuuden nimellä ratsastava ideologia ei todellisuudessa suvaitse yhtään mitään muuta kuin itsensä.  Se ei suvaitse edes asioita, joilla ei ole mitään tekemistä itsensä tai sen vastustamisen kanssa, vaan suuntaa fanaattisen vihan kaikkea itsestään poikkeavaa kohtaan.  Se tunkeutuu mihin tahansa kontekstiin (jos vaikka en ole siihen keittokirjoissa vielä törmännyt, senkin aika tullee).  Sen pesiytyminen kaikkialle länsimaiseen yhteiskuntaan on helppo todeta loputtomasta suvaitsevaisuuspropagandan ja ideologiaan vihkimättömien vainosta, jota toteutetaan lukemattomien eri instanssien taholta: se on pesiytynyt yhtiöiden johtoryhmiin ja niiden järjestämiin loputtomiin suvaitsevaisuuskoulutuksiin, kouluihin, medioihin, oikeusjärjestelmään ja ensisijaisesti eduskuntaan, sillä koko ideologian pyrkimys on valjastaa yhteiskunnan aivan kaikki resurssit itsensä toteuttamiseen.

Suvaitsevaisuus pyrkii hankkimaan valtaa, jota käyttää yksinomaan olemassaolonsa oikeuttamiseen tuottamatta mitään hyödyllistä.  Tästä seuraa, että läpeensä Suvaitsevaisuuden kyllästämä yhteiskunta ei tee mitään muuta kuin Suvaitsee, ja tuhoutuu, koska sillä ei riitä resursseja muuhun, edes elintoimintojensa ylläpitämiseen.  Se vetoaa ihmisen sosiaaliseen luonteeseen yhtäältä uhkailemalla ulossulkemisella ja toisaalta tunnustajiensa erinomaisuutta korostamalla.  Sillä on perverssi Midaan kosketus: kaikki, mihin se koskee, muuttuu käyttökelvottomaksi, toimimattomaksi ja itseään tuhoavaksi.

Kultin laadun arvottamisesta tulee hyvin helppoa, kun muistaa nyrkkisäännön "hedelmistään puun tuntee": ikinä koskaan saati missään ei suvaitsevaisuusideologia ole saanut aikaan mitään, mikä saisi ketään voimaan paremmin, tuottamaan enemmän tai paremmin hyödykkeitä, saati tulemaan paremmin toimeen toisten kanssa, päinvastoin.  Se on kuin heinäsirkkaparvi, joka hyökkää alueelle, kuluttaa sen resurssit, siirtyen sitten seuraavaan, kunnes se on kuluttanut kaiken loppuun, jolloin sillä ei ole enää muuta tekemistä kuin kuolla pois.

Koska Suvaitsevaisuus on kultti, sille väkevä rokotus on terveen järjen lisäksi mikä tahansa selkeän sisällön omaava uskonto.  Jälkimmäisissä on pelkkään ensimmäiseen rokotteeseen nähden sellainen hyvä piirre, että koska Suvaitsevaisuus itsessään on kollektivistinen, monoliittinen systeemi, joka elää ja voi olla olemassa vain sosiaalisessa kontekstissa, seuraa usein tervettä järkeä soveltavalla sen hylkäämisestä se, että hän vieroksuu sosiaalisia tai kollektiivisia systeemejä ylipäätään.  Ihmisluonne kun on siitä erikoinen kapistus, että mitään siinä ei tapahdu tyhjiössä, vaan valinnoilla tuppaa olemaan sivuvaikutuksia, joita valinnan tekijä harvemmin huomaa valinneensa.  Heidän lippunsa suvaitsevaisuusideologiaa vastaan tuppaa olemaan sen inverssi: se tarvitsee kyseistä ideologiaa ollakseen edes olemassa.

Edellämainittu ilmiö aiheuttaa sikäli hankaluuksia Suvaitsevaisuuden vastustamisessa, että näin valinnoillaan itsensä atomisoivat yksilöt harvoin kykenevät perustamaan saati ylläpitämään minkäänlaista todellista yhteisöä, jolla olisi voimaa vastustaa Suvaitsevaisuuden hyökyaaltoa.  Uskontoa tunnustavat, pääsääntöisesti yhteisöllisyyttä korostavina ja silti suvaitsevaisuusideologialle vihamielisinä, kykenevät puolestaan asettumaan tehokkaampaan yhteistyöhön, koska heillä on paitsi yhteinen vihollinen, myös jotain, minkä puolesta työtä tehdä.