Pages

Linkkien uusi sukupolvi

Jussi Halla-aho: Kirkko, kaupunki ja moskeija
Hiljaista pohdintaa: Ajatuksia järjestäytyneestä rikollisuudesta
Hätäpäiden kalinaa: Ulkopoliittinen siirtymä
Takkirauta: Turkulainen pyhä sota
Teologisella veitsenterällä: Raamatun oletetusta moraalittomuudesta

Alpha Game: The limits of female solipsism
Patrick Buchanan: Post v. Putin - Whose Side Are You On?
Château Heartiste: The Rules of Social Savviness # 1
The Orthosphere: Sin is Enacted Falsehood
Screwtape: Screwtape Proposes a Toast
Vox Popoli: Mailvox: the futility of cancer

Vaarallinen näkemys

Tulin keskustelleeksi edellisviikolla jonkin verran kristinuskosta ja siitä, että pidän melkoisena imperatiivina kyseisen uskon raamatullisuutta.  Toista mieltä oleva piti luultavana, että noudatan sen moraalista sisältöä valikoiden, ja että niin pitääkin tehdä, koska kyseessä on ihmisten kirjoittama ja kääntämä opus, jossa on anakronistisia moraalisääntöjä ynnä muuta, esimerkiksi naispappeutta ja homoseksiä koskien.  Lisäksi esitettiin näkemys, että hyvä ja paha ovat aikasidonnaisia, ja lakkaavat olemasta voimassa tiettyjen ehtojen täyttyessä.  Esimerkkinä tästä esitettiin Intian liikaväestö, jonka tapahduttua "lisääntykää ja täyttäkää maa" ei enää päde.  Minun silmiini nämä näkemykset ovat virheellisiä ja vaarallisia.

Ensimmäinen kysymys on, josko toteutan kristillistä moraalia* kuten se on enkä melkein.  Myönnän heti kättelyssä, että en noudata, syntinen kun olen, mutta pyrin siihen kyllä ja tunnustan sen oikeaksi. En tiedosta valikoivani sitä millään lailla saati esittäväni Raamatussa synniksi tai Jumalalle iljetyksinä ilmoitettuja asioita moraalisesti oikeina.  Ainoa varsinainen todistuskappale väitteen puolesta oli se, etten noudata Mooseksen viidennen kirjan lakeja sellaisenaan, muun muassa siinä mielessä, että syön mieluusti possua.  Halukkuuteni syödä kristittynäkin possua juontaa juurensa Jeesuksen (Matt. 15:11) lausuntoon ja Paavalin opetukseen (Room. 14:14) siitä, etteivät juutalaisten puhtauskäsitykset koske muita kuin juutalaisia.  Olen avoin oikaisulle, jos olen ymmärtänyt asiassa jotain väärin.

Anakronistiset moraalisäännöt, hyvän ja pahan aikasidonnaisuus ja omapäinen, valikoiva tulkinta koska kyseessä on ihmisten kirjoittama teos, ovatkin sitten huomattavasti vähemmän yhdentekeviä väittämiä.  Ensin tulkinnasta: on totta, että Raamattu, kuten kaikki muutkin maailman kirjat, ovat ihmisten kirjoittamia.  Se kuitenkin on kristinuskon ainoa todellinen opaskirja, vastaavasti kuin vaikkapa shakin säännöt ovat ainoa todellinen säännöstö shakille, riippumatta siitä, että ne ovat peräisin ihmisen kynästä.  Voi olla, että kirjassa on käännösvirheitä, ja voi olla, että ymmärrän jotain väärin, mutta nähdäkseni se ei anna kristitylle mitään lupaa esimerkiksi olla noudattamatta suoria ja selviä kieltoja ja tunnustamasta, että se, mitä synniksi sanotaan, myös on sitä.  Se, että emme satu pitämään jostain säännöstä, ei tarkoita, että se ei päde.

En muista lukeneeni mistään kohtaa kyseistä kirjaa, että hyvä ja paha muuttaisivat määritelmäänsä aikasidonnaisesti, ja että pahaksi määritelty muuttuisi hyväksi tai toisinpäin.  Se ei myöskään ole filosofisesti kestävä näkemys, sillä jos hyvän ja pahan määritelmien kriteereihin ei kuulu pysyvyys, silloin tekojen moraalisuutta on mahdoton arvioida, sillä ei tiedetä päteekö se vai ei.  Olen aikoinani asiaa pohdiskellessani tullut siihen tulokseen, että niin kauan kuin ihmislaji ei muutu biologisesti niin radikaalisti, että se, mikä on joskus ollut tälle suotuisaa, lakkaisi olemasta sitä, ja samoin se, mikä on sille joskus ollut tuhoisaa, lakkaisi olemasta sitä, ei voida vedota moraalin muuttumiseen ajan kuluessa.  Täten koska ihminen on sama laji kuin 5000 vuotta takaperinkin, ovat oikea ja väärä edelleen samat, ja se, mikä oli väärin tuolloin, on väärin tänäänkin, ja toisinpäin.

Argumentti, joka nojaa maan täyttymiseen Intiassa, ei nähdäkseni myöskään invalidoi kristillistä moraalia.  Tämä johtuu siitä, että intialaiset, jotka eivät pääsääntöisesti ole kristittyjä, eivät toteuta saati pyri toteuttamaan kristillistä moraalia.  Se, mitä Intian väestöräjähdysalueilla tapahtuu, ei siis ole minkäänlainen indikaattori siitä, mitä tapahtuu, kun noudatetaan kristillistä moraalia.  Sen sijaan se kertoo, mitä tapahtuu, kun noudatetaan sikäläistä moraalia.  Se, että he kyllä täyttävät maansa, ei tarkoita, että he noudattaisivat kristillistä moraalia miltään muilta osin, ja kyseinen kehotus ei yksinään ole koko kristinuskon moraali.  Se, että omaksumalla yksi osa kristillisestä moraalista ja nakataan pitkät muista, ei tarkoita kuin sitä, ettei yksi pääsky kesää tee.  Kristinuskon moraali on kaikki tai ei mitään: joko sen omaksuu ja pyrkii noudattamaan tai sitten ei.  Sen hylkääminen yhdeltä osin tarkoittaa sen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

Eri mieltä kanssani olleen näkemykset ovat vaarallisia, koska ne vastaanotettuina kumoavat kristillisen moraalin ja korvaavat sen zeitgeistin mukaisella konformismilla, muistuttaen siten maamme evankelisluterilaisen kirkon "kaikista on tunnuttava hyvältä" -moraalia.  Hedelmistään puun tuntee, sanotaan, ja moraalinen imperatiivi yrittää miellyttää kaikkia ja antaa kaikkien tehdä mitä lystää vailla seurauksia on resepti yhteiskunnalliseen katastrofiin useammaltakin kantilta.

Kuten tavallista, olen avoin aiheesta keskustelulle ja kaikenlaisten rustaukseeni liittyvien virheiden oikaisuille.

*Ymmärtääkseni kristillinen moraali tarkoittaa rakkauden kaksoiskäskyä, ja sitä kuvaavia konkreettisia esimerkkejä on ripoteltu valtava määrä ympäri Raamattua.

Pelkureista

Päivän iltalehti tiesi valistaa minua siitä, että muun muassa Tom & Jerry -piirretyistä ja koulukirjoista on löydetty rasismia.  Oikeudessakaan ei rasismin peikolta vältytä.  Onneksi kuitenkin maamme rohkeat donquijotet (yhdessä ulkomaalaisten kollegoidensa kanssa) jaksavat väsymättä nostaa loputtomalla syötöllä älämölöä nähdessään peikkojaan milloin missäkin.

Kyseessä on paraatiesimerkki siitä, miten yhteiskuntamme eniten kuuluvuutta saavat ihmiset ovat surkeita pelkureita, jotka ovat valmiita valehtelemaan loputtomiin ja tekemään vaikka maailman tappiin asti tarpeettomia tai haitallisia asioita, koska heillä ei ole riittävästi kulkusia tehdä tarpeellisia asioita ja puuttua oikeisiin ongelmiin.

Nämä ihmiset nojaavat psykologiseen defenssiin, joka saa heidät puuhastelemaan leikkiongelmien parissa, minkä ansiosta heille tulee hyvä olo.  Se tuottaa hyvää oloa kahdesta syystä: ensimmäinen syy on se, että pelkuri voi valehdella itselleen tekevänsä jotain merkityksellistä, ja toinen syy on se, että yhdentekevään puuhasteluun keskittyminen vie sen verran aikaa, että hän voi leikkiä olevansa liian kiireinen puuttumaan niihin ongelmiin, jotka todella uhkaavat häntä ja lähimmäisiään.

Koska kyseinen defenssi on pelkurille elinehto, on tämän tyypillinen tapa suhtautua epätoivolla kyhäämiinsä mörköihin kirjaimellisesti apinan raivolla ja suunnata raivonsa lyhentämättömänä kaikkiin tahoihin, jotka kehtaavat asettaa asiat käytännönläheisempään perspektiiviin.  Tämä myös selittää sen, minkä takia pelkuria ei järkipuheella herätetä: hän pelkää todellisuutta liikaa katsoakseen sitä sellaisena kuin se on, ja pitää kiinni perverssistä fantasiastaan, jossa hän saa olla sankari, jonka ei koskaan tarvitse asettua oikeaa vihollista vastaan.