Pages

Tahdonvoimasta

Olen kohdannut valtavan määrän sellaista mielipidettä, että mieltään ei tarvitse koulia osatakseen toimia oikealla hetkellä oikealla tavalla.  Olenpa ajatellut sillä tavalla joskus itsekin.  Ja onhan se sikäli niin, että jos kykenee toimimaan oikein silloin, kun sillä on merkitystä, niin silloinhan toimitaan oikein.

Toinen juttu on sitten se, että missä määrin se onnistuu kaverilta, joka ei ole eläessään vastustanut mitään tuntemaansa houkutusta kovinkaan pitkään.  Kyllähän lapsikin voi oppia sosiaalisille tavoille ilman kasvatusta, mutta itse kukin kysyköön, että missä määrin haluaa laskea sen varaan.  Sama asia pätee tahdonvoimaan: sen koulimisesta on erittäin todennäköisesti hyötyä, eikä siitä seuraava mahdollinen mielipaha ole loppujen lopuksi kovinkaan merkittävä.

Asia kun on niin, että mitä tahdonvoimaan tulee, niin houkutuksille antautuminen heikentää sitä ja niiden vastustaminen vahvistaa sitä.  Kuvittelemalla, että on sille immuuni, onnistuu ainoastaan valehtelemaan itselleen.

Taannoin tulin lukeneeksi juttuja kristityistä askeeteista Rooman valtakunnan loppuaikoina, ja he ylistivät selibaattia ylivertaiseksi tavaksi olla ja elää.  Väärässähän he olivat - hybriksensä lumoissa.  Miksikö?

Selibaatti on antisosiaalinen elintapa - se tappaa sen yksilön ja suvun geenit, joka siihen ryhtyy.  Selibaatti ei myöskään vaadi minkäänlaista efforttia normaalilta mieheltä, koska normaali mies ei saa seksiä ilman toimintaa sen aikaansaamiseksi.  Siihen "ryhtyminen" antaa ihmiselle valheellisen kuvan omasta hyveellisyydestään ja tahdonvoimastaan - todellinen motiivi selibaatin takana tuppaa olemaan torjunnan pelko, jota ei haluta kohdata.  Hedonismin peilikuva on apatia, ei hyve.

Kuten aina, ääripäät ovat haitaksi: niin promiskuiteetti kuin selibaattikin tekee hallaa yhteisölle, jossa sitä harjoitetaan.

Kuinka sitten harjoittaa tahdonvoimaa?  Vastustamalla esimerkiksi houkutusta nauttia jostain asiasta merkityksellisen mittaisen ajan - itse olin juomatta alkoholia vuoden verran, ja havaitsin päätöksen vaikutuksen myös muualla elämässäni: sain asioita aikaan aivan toisella tavalla kuin aikaisempina vuosina - siitäkin huolimatta, että en ollut aikaisemminkaan ollut mikään juoppolalli.

Itseltään jonkin halun tyydytyksen vastustaminen tuottaa omanlaistaan tyydytystä, tunnetta siitä, että mieli hallitsee kehoa eikä toisinpäin.  Mitä voimakkaampi ote mielellä on kehosta, sitä vähemmän kehosta itsestään johtuvat heikkoudet estävät meitä ohjaamasta elämäämme ja toteuttamasta tahtoamme.

Kohdatessani ihmisen, joka on kehonsa, halujensa ja viettiensä orja, on vaikea välttyä vaikutelmalta, että on tekemisissä ihmisen kanssa, jolla ei ole lainkaan sitä ohjaavaa tahtoa eli sielua.  Moderni yhteiskunta helppoine medioineen, hedonismikeskeisine viihteineen ja tajusteineen tekevät zombiksi ryhtymisestä äärimmäisen helppoa.

Siinä, missä zombien elämä tähtää tajuntansa sammuttamiseen ja refleksiiviseen, passiiviseen ja tarkoituksettomaan olemiseen, agentti tähtää tarkoituksenmukaiseen toimintaan, tahtonsa mukaiseen elämiseen.  Muuten niin arvostamassani suomalaisuudessa erityisen virulentti oma-aloitteisten yksilöiden lyttäys ja lannistaminen eivät ole omiaan kasvattamaan kansamme sisua saati voimaa.

Lopuksi kehotan kutakin kysymään itseltään: Olenko elänyt agentin vai zombien elämää?  Kumpaa toimintatapaa omaksumani tavat tukevat?  Kummasta tavasta suhtautua elämään haluan olla lähipiirilleni esimerkkinä?

Miksi Länsi uppoaa

En ole tainnut nähdä yhtäkään suomenkielistä tekstiä, jossa koottaisiin yhteen syyt sille, minkä takia länsimaat ovat syvällä syöksykierteessä niin demografisesti, moraalisesti kuin taloudellisestikin.  Ajattelin kirjoittaa sellaisen, jotta voisin opastaa asiasta kiinnostuneet mahdollisimman nopeasti kiinnittämään huomionsa olennaiseen sen sijaan, että jäätäisiin pyörimään yhden osatekijän ympärille toivoen, että muutkin tunnistaisivat sen merkityksellisyyden.

Toinen syy tämän tekstin kirjoittamiseen on se, että toivon sen avaavan silmäpareja todellisuuteen ja kysymään itseltään, missä määrin voivat tähän kirjoittamiani sanoja järkevästi ajatellen epäillä.  Vastavuoroisesti paremmin asioista selvillä olevat tahot voivat tarjota minullekin jotain silmiä avaavaa, olettaen, että olen jättänyt jotain olennaista huomiotta.

Syyt kietoutuvat toisiinsa, eikä niitä ole sinänsä helppoa erotella toisistaan yksittäisiksi osiksi, mikä on syytä pitää mielessä käsitellessäni kutakin kohtaa.

1.  Demografinen täystuho eli feminismi

Ennen 1960-luvulla muotiin tullutta (toisen aallon) feminismiä länsimaiden demografiat olivat terveellä pohjalla: ihmiset muodostivat perheitä ja synnyttivät lapsia kuten kaikki ovat ammoisista ajoista lähtien tehneet.  Feminismin levittyä länsimaiden syntyvyys/kuolevuuskäyrät ovat kääntyneet miinusmerkkisiksi, ja tämä johtuu seuraavasta syystä:

Feminismi asettaa miehet ja naiset vastakkain vihollisina, ei vastinpareina.  Sen ansiosta molemmat sukupuolet tunkevat yhä enemmän miesrooliin ja koettavat tehdä siitä unisex-roolia, kieltäen sekä miehisen että naisellisen roolin tarpeellisuuden sekä osana perhettä että yhteiskuntaakin.

Tämä on synnyttänyt valtavasti eripuraa ja epäluottamusta, jota on sitten pyritty "tasoittelemaan" säätämällä läjäpäin lisää lakeja ja säädöksiä.  Todellisuudessa kaikki sukupuoltenvälistä tasa-arvoa "tukevat" lait ja säädökset ainoastaan tukevat vastakkainasettelua, eriarvoistamista ja molemminpuolista kaunaa.

Feminismi on käytännössä onnistunut viemään miehiltä valtavasti näiden oikeuksia, tehnyt avioliitosta ja sukupuoliviettinsä hallitsemisesta (ainakin naisten kohdalla) kirosanan, turmellut sukupuolten välistä luottamusta ja laskenut länsimaiden lapsiluvut alle ylläpitotason.  Miesten halu tuottaa yhteiskunnallisesti laskee myös, koska heidän asemansa osana perhettä ei ole enää vakaa.

Feminismi tuhosi perheen yhteiskunnan perusyksikkönä.

2.  Taloudellinen turmelus eli sosialismi

Kun yhä useampi perhe hajoaa ja yhä useampi päätyy yhteiskunnan tuista riippuvaiseksi, yhteiskunnan täytyy kerätä yhä enemmän veroja rahoittaakseen tuet, joita pääsee jakamaan.  Näitä asioita hoitamaan kehitetään aina uusia virastoja, joihin tarvitaan aina uusia ihmisiä siirtämään rahaa tuottavalta sektorilta sekä omiin että tukea tarvitsevien taskuihin.

Mitä enemmän aikaa menee, sitä enemmän ihmisiä päätyy riippuvaiseksi tuista ja sitä enemmän ihmisiä päätyy ansaitsemaan palkkansa osana yhteiskunnan koneistoa - vailla pelkoa irtisanomisesta.  Tuottava sektori päätyy elättämään työllään nämä kaksi kaksi muuta sektoria, jotka paisuttavat itseään vailla rajoituksia, koska eivät joudu huolehtimaan resursseista, joilla se mahdollistetaan.

Samalla paisuvan valtiokoneiston väki ottaa huolekseen demografisen taantuman, jota ryhtyy hoitamaan aukaisemalla rajat mahdollisimman erilaisen väestön maahantuontiin.  Luonnollisesti ihmiset, joilla on täysin erilainen kulttuuri, moraali ja noin edelleen, synnyttävät konflikteja jo silkalla olemassaolollaan, ja kun soppaan lisätään sekä alkuperäis- että vierasväestön toisiaan kohtaan tuntema epäluottamus ja vierasväestön suhteettomissa määrin ilmenevä antisosiaalinen käytös, ratkaisuksi keksitään, kuinka ollakaan, lisää lakeja ja säädöksiä tukemaan vastakkainasettelua integraation sijaan, ja päästään kasvattamaan julkista sektoria ja valtaa vielä nopeammin kuin aikaisemmin.

Kukaan ei ole niin aulis jakamaan rahaa, kuin se, joka voi jakaa sitä toisten lompakoista, ja joka jakaa siitä aina osan myös itselleen.

On täysin varmaa, että loputtomiin kuvio ei voi jatkua, vaan jossain vaiheessa työkamelin selkä katkeaa ja kiihtyvää tahtia kasvatettu sosialistinen velkatalous kaataa kapitalistisen, omaehtoiseen työntekoon ja ansioon perustuvan yhteiskunnan.

3.  Moraalinen rappio eli poliittinen korrektius

Mikä neuvoksi niitä vastaan, jotka huomaavat, että perheyksikön tuhoaminen synnyttämällä sukupuoltenvälinen vastakkainasettelu, väestökäyrän "korjaaminen" tuottamalla maahan antisosiaalisesti käyttäytyviä ulkomaalaisia, valtiontalouteen kestämättömien kuplien rakentelu, lukemattomien uusien lakien, säädösten ja vallansiirtojen yksilöltä valtiolle ei palvele kenenkään muun kuin vallanhimoisen poliitikon etua?

No, heidät leimataan pahoiksi ryhtymällä keksimään kauniilta kuulostavia valheita:

Jos vastustat miesten ja naisten vihollisuuksia ja uusia lakeja ja säädöksiä naisten edun nimissä miesten oikeuksia vastaan, olet naisvihaaja.

Jos vastustat antisosiaalisen aineksen maahantuontia, elatusta ja uusia lakeja ja säädöksiä näiden edun nimissä alkuperäisväestöä vastaan, olet rasisti (ja/tai natsi).

Jos vastustat talouden turmelemista byrokratiasektorin ja yhteiskunnan tuottamattoman aineksen maksimointia ja uusia lakeja ja säädöksiä näiden ajamiseksi ja tuottavaa ainesta vastaan, olet armoton kapitalisti, joka ei nakkaa paskaakaan lähimmäisistä.

Kukapa haluaisi olla armoton, pelkässä rahassa arvoa näkevä naisvihaaja ja rasisti?  Kukapa ei haluaisi olla armelias, ihmisarvoa tunnustava tasa-arvon ja erilaisuuden ystävä?  Kukapa ei pelkäisi itsensä sosiaalista ulossulkemista leimautumisen takia?

Tällainen uuskielisyys on aikaansaanut sen, että ihmiset eivät enää tunnista oikeaa väärästä saati hyvää pahasta.  Suuri osa ihmisistä pitää jopa uskontoja kaiken pahan alkuna ja juurena, vaikka se tarjoaa ihmisille nimenomaan ymmärrystä oikeudenmukaisuudesta ja moraalista, aikaansaaden yhteisöllisyyttä, luottamusta ja turvallisuutta - siinä missä kaikennielevä relativismi ja semanttinen pyörittely sitävastoin vetää mattoa kaikkien näiden alta.

Yhteenveto

Mitä vähemmän ihmiset mistään kykenevät ymmärtämään, sitä enemmän he ovat riippuvaisia siitä, mitä valtio heille suo ja kertoo.  Kaikki nämä toimet lisäävät valtion vaikutusvaltaa yksilön yli ja vievät yksilöltä vaikutusvaltaa valtiota kohtaan.  Kun yksilön keinot loppuvat, tämä joutuu kääntymään valtion puoleen.

Valtio tietää, sinä et.  Valtio omistaa sinut, eikä sinulla ole vaikutusvaltaa valtioon.  Mitä keskitetympää valta on, sitä absoluuttisempaa on sen korruptio, ja sitä enemmän sen hallintoalamaisen elämä muistuttaa orjuutta.

Lyötyään esitetyn epäpyhän kolminaisuuden yhteen moni on varmaan jo huomannutkin, että kyse on marxilaisesta suuruudenhulluudesta ja vallanhimosta.  Tarjoan loppuun muutaman lainauksen, jotka saattavat tai eivät saata kuulostaa tutuilta:

"America is like a healthy body and its resistance is threefold: its patriotism, its morality, and its spiritual life.  If we can undermine these three areas, America will collapse from within."  - Josef Stalin

"A world where men and women would be equal is easy to visualize, for that precisely is what the Soviet Revolution promised."  Simone de Beauvoir


"We can't expect the American People to jump from Capitalism to Communism, but we can assist their elected leaders in giving them small doses of Socialism, until they awaken one day to find that they have Communism." - Nikita Hrushtsev

"The way to crush the bourgeoisie is to grind them between the millstones of taxation and inflation." - V. I. Lenin

Jk.  Kirjoitukseni pohjautuu suurelta osin tähän kirjoitukseen.

Ihminen ei ole järvi

"Ei se järvi soutamalla kulu", kuuluu sanonta.

Sanonnan viljelijät tuppaavat olemaan ihmisiä, joiden mielestä sillä, monenko ihmisen sukuelimiin sekaantuu, ei ole mitään merkitystä.  He koettavat asettua ummehtuneen moralismin yläpuolelle ja todeta, että mitään pahaa ei kenellekään olla tehty, kun ihmiset vapaaehtoisesti bylsivät toisiaan.  Näin he oppivat tietämään mitä haluavat ja noin edespäin, tulevat sosiaalisiksi ja kokemuksia rikkaammiksi.

Kyseisessä ajattelutavassa on kuitenkin vakavanpuoleinen virhe, ja ajattelin, että voisin valaista sitä seuraavalla esimerkillä:

Reetulla on krooninen suklaanhimo.  Hän syö vuosikausia niin monta eri suklaalaatua kuin ikinä onnistuu löytämään, mutta uskoo silti, että halutessaan hän voi syödä loppuikänsä yhtä ja samaa suklaata, kunhan löytää sen oikean.

Nassella on ihan samanlainen himo.  Nasse puolestaan on maistellut vain muutamia suklaan laatuja ja löytänyt mieleisensä, jota hän uskoo syövänsä lopun ikää suklaanhimon iskiessä haikailematta muita suklaita.

Mitäpä veikkaatte, kumpi kykenee paremmin elämään syömättä muita suklaita?  Entäpä mitä veikkaatte, kumpi kykenee tulemaan onnelliseksi valintansa kanssa?

Kaikki ihmiset, jotka tulevat asiaa ajatelleeksi, tajuavat, että Nassen kohdalla todennäköisyys on uskomattoman paljon suurempi molempien kysymysten suhteen.  Hän ei ole pilannut arvostelukykyään saati kykyään nauttia siitä mitä saa hukuttamalla itsensä vaihtoehtoihin.

Ihminen on siitä hauska otus, että kun sille tarjoaa kolme vaihtoehtoa, se osaa valita niistä parhaan (olettaen, että niissä on jotain eroa).  Sen sijaan ihminen, jolle tarjotaan kolmesataa vaihtoehtoa, ei enää osaa päättää ja sitoutua valitsemaan yhtä.  Sellainen ihminen rupeaa edellyttämään kelpuuttamaltaan vaihtoehdolta jotain täydellistä platonista ideaalia (jumalaista kumppania), jota ei mikään todellisuudessa olemassa oleva voi mitenkään tavoittaa.

Aivomme ovat rakentuneet toimimaan alle sadan ihmisen heimoyhteisöissä, joissa valinnanvaraa on pikkuisen toisessa määrin kuin moderneissa valtavissa kaupungeissa, joissa (kuviteltu) tarjonta on siinä määrin suuri, että sitä on hankala todella hahmottaa.

Järvensoutajat ovat niitä ihmisiä, jotka kuluttavat pariutumisvuotensa siihen, että muodostavat käsityksen siitä, mitä kaikkea voivat kuvitella kumppaniltaan edellyttävänsä, ja keski-ikäisinä ihmettelevät miksi jäivät yksin.  Kuvitelma siitä, että he voivat opettaa itsensä tekemään yhtä asiaa, ja sitten tulla onnelliseksi toisella, kostautuu.  Ympäriinsä huolettomasti paneskelu jättää jälkensä, eikä se jälki synnytä korkeaa parisuhdekelpoisuutta - päinvastoin.

Uskonnot puhuvat paholaisten houkutuksista, jotka lupailevat ihmiselle, että tämä voi rikkoa sääntöjä seurauksitta, ja olla yhtä hyvä ihminen kuin nekin, jotka eivät riko.  Ihmiset osaavat järkeillä itsensä uskomaan siihen, mutta todeksi se ei muutu - kuvitellessaan huijaavansa todellisuutta ihminen huijaa vain itseään.

Mitä enemmän huumaa itseään niillä tuntemuksilla ja asioilla, mitä eri (kumppani)vaihtoehdoilla on tarjota, sitä varmemmin jää kaipaamaan valitsemaltaan jotain, mitä aiemmilta löytyi.  Kaipuu synnyttää kysymyksen siitä, josko kohdalla sittenkään on paras, kun jossakin toisessa oli jokin toivottu ominaisuus mitä omassa ei.

Ihmiselle, joka kysyy itseltään "onko tämä nyt varmasti paras?" ei koskaan riitä mikään, vaan myrkyttää onnensa (toisen onnesta puhumattakaan) kyseenalaistamalla valintansa kerran toisensa perään.

Länsimaiden valtaideologiasta

Mitä muuta humanismi on kuin heikkoutta, joka yrittää näytellä rakkautta?

Liberalismi pähkinänkuoressa

Vapausideologia tarkoittaa pyrkimystä aikaansaada järkeilyllä tilanne, jossa ihminen on vapaa toimimaan juuri niin typerästi kuin hänen irrationaalinen luontonsa kehottaa.

Jumala

Olen aikoinani käynyt lukuisia keskusteluja uskovaisten ihmisten kanssa Jumalan (tai jumalten) olemassaolosta.  Itse ateistina minun oli hankala ymmärtää, miten kukaan saattoi uskoa johonkin pilven reunalla killuvaan yli-ihmiseen, joka samaan aikaan sanoo olevansa hyvä ja toisaalta on tehnyt kaikenlaista vanhatestamentillista.  Hyökkäsin itse rakentamiani jumalkäsityksiä vastaan sen sijaan, että olisin koettanut ymmärtää, mitä käsityksiä muilla tai uskonnoilla oli.

Ollessani ateisti minä en tiennyt, mikä Jumala on.  Sittemmin, asiaa mietittyäni pidemmän kaavan mukaan, uskon ymmärtäväni, mistä on kyse, ja haluan tässä kirjoituksessa tehdä sen mahdollisimman hyvin selväksi asiasta kiinnostuneille.

Jumalat

Ihmiset ovat kehittäneet läpi historian kaikenlaisia jumalhahmoja, mutta kattavin yleistys, joka niistä voidaan tehdä, on seuraava: jumalat ovat edustushahmoja, käsitteitä, jotka personoivat ominaisuuksia tai ominaisuuksien rykelmiä.  Käytännössä mikä tahansa käsite(kimppu), minkä varaan ihminen rakentaa elämänsä, on jumala.  Se, onko niistä kuvia, on sinänsä yhdentekevää, koska kyseisten käsitteiden olemassaolo tai relevanssi ei riipu niistä.

Jumalia palvomalla ihmiset ovat itse asiassa palvoneet prioriteettejaan, asettaneet jotkin ominaisuudet itsensä yläpuolelle ja rakentaneet niistä ohjenuoria, joiden pohjalta toimivat ja joiden varaan tulevaisuutensa rakentavat.  Koska erilaisia jumalia on käsittämätön määrä, on selvää, että niiden seuraajat ovat muodostaneet näköisiään yhteisöjä ja koettaneet kukin vastata (kulttuuri)evoluution haasteisiin omalta pohjaltaan.  Moni jumala on kaatunut, ja moni on yhä kaatuva.

Merkillepantavaa kuitenkin on, että näin ymmärrettynä jumaluuksien ei tarvitse olla antropomorfisia, vaan ne voivat olla mikä tahansa, mistä ihmiset hakevat elämälleen suuntaa ja merkitystä.  Feminismi, ilmastonmuutos, humanismi, rationalismi, kommunismi, jopa sekularismi - ovat uskontoja, joissa hurskaaksi tullaan nostamalla jotain jumalaksi, jota seuraamalla tavoitetaan parempi elämä kuin muita jumalia seuraamalla.  Feminismissä jumalan nimi on nainen, ilmastonmuutoksessa Gaia, rationalismissa järki, humanismissa rakkaus, kommunismissa tasapäisyys ja sekularismissa maallisuus.  Ei myöskään ole tavatonta, että ihmiset seuraavat samaan aikaan useampiakin jumalia.

Koska eri jumalia seuraamalla saadaan erilaisia tuloksia, on ilmiselvää, että ne eivät ole keskenään yhtä hyviä.  Tästä puolestaan seuraa, että on mahdollista selvittää, mitä ominaisuuksia jumalalta tulee löytyä, että sitä seuraamalla saadaan aikaan parhaat tulokset.  Parhaita voi olla vain yksi, ja parhauden kylkiäisenä kuvaan astuu myös iso alkukirjain.

Jumala

Parhaat tulokset saadaan aikaan sillä, että seurataan kolmea periaatetta, joista yhdestäkään ei tingitä: voima, rakkaus ja totuus.  Kristinuskossa näitä vastaavat Isä, Poika ja Pyhä henki.  Miksi Jumala on juuri nämä kolme periaatetta kaikkien muiden mahdollisten sijaan?

Ilman voimaa ei pysy hengissä.  Kaikki tietävät, mitä käy sivilisaatiolle, joka ei ole riittävän voimakas pysymään hengissä.  Jumala, joka ei edusta voimaa, kaatuu ensimmäiseen vastoinkäymiseen.

Ilman rakkautta ei ole onnea.  Rakkaus tekee elämästä mielekkään tuntuista ja saa ihmiset välittämään toisistaan.  Jumala, joka ei edusta rakkautta, on armoton, eikä sellaista halua seurata kukaan ihminen, jolla on normaali tunne-elämä.

Ilman totuutta missään ei ole mieltä.  Totuus mahdollistaa järjen, lain ja luottamuksen syntymisen.  Jumala, joka ei edusta totuutta, ei opeta mitään oppimisen arvoista, eikä anna mitään syytä seurata itseään.

Nämä kolme periaatetta yhdessä, ilman, että yksikään on ristiriidassa toisen kanssa, ovat hyvyyden perusta ja teologian tärkein sisältö, ja yhden laiminlyönti tai nosto toisten yläpuolelle estää toistenkin toteutumisen.  Ne muodostavat täydellisyyden edustajan, kokonaisuuden, joka on osiaan suurempi: Jumalan.  Kaikki nämä periaatteet edellyttävät taistelemista ihmisluontoa - niiden peilikuvaa - vastaan.

Mitä tapahtuu sitten, jos ihminen ei seuraa mitään jumalaa?

Jumalaton

Tarkennettakoon, etten puhu tässä niistä ihmisistä, jotka kuvittelevat olevansa ateisteja ja tarkoittavat sillä sitä, etteivät usko antropomorfiseen kosmiseen diktaattoriin, vaan sellaisia ihmisiä, joilla ei ole mitään itseään ylevämpää ihannetta.  Se, että kutsuu uskonsa kohdetta vaikkapa järjeksi, ei vielä tee ateistia, vaan se, että mitään, mihin uskoa, ei ole.

Ihminen, joka ei seuraa mitään jumalaa, ja siten kieltää voiman, rakkauden ja totuuden suuruuden, on niiden peilikuva.  Sellaisen ihmisen elämän "tarkoitus" löytyy jostain seuraavista:

Hedonismi, joka tekee ihmisestä heikon.  Ihminen, jonka vuorovaikutus ympäröivään maailmaan tähtää pelkkään viettiensä tyydyttämiseen, on niiden orja.  Halujensa orjan määräävin luonteenpiirre on voimattomuus.

Satanismi, joka tekee ihmisestä itsekeskeisen.  Ihminen, jonka toiminta tähtää oman edun toteutumiseen muista piittaamatta, on (psyko- tai)sosiopaatti.  Satanistin määräävin luonteenpiirre on rakkaudettomuus.

Nihilismi, joka tekee ihmisestä eksyneen.  Todellisella nihilistillä ei ole elämälleen mitään suuntaa mihin edetä.  Sellaisen ihmisen määräävin luonteenpiirre on totuudettomuus.

Lopuksi

Erilaisten uskontojen jumalat ovat siis erilaisten ominaisuuksien, periaatteiden tai ihanteiden personifikaatioita.  Minä uskon, että olen ymmärtänyt Jumalan luonteen, ja pyrin elämään elämäni tahtonsa ohjenuoranani.

Erityisen kriittinen olen nykyään ainakin mediassa näkyvää "kristillisyyttä" kohtaan, koska siinä rakkaus on nostettu sekä voiman että totuuden yläpuolelle, ja on Jumalan seuraamisen sijaan silkkaa humanismia.  Se sortuu rakkauden nimissä sekä heikkouteen että valehteluun, ja on varma tie tuhoon.

Sitä olen miettinyt, missä määrin Jeesuksen asema kristillisen kulttuurin keskipisteenä palvottuine kuvineen on suorassa vastuussa siitä, että rakkaus nostetaan jalustalle totuuden ja voiman yli.  Jos oikein olen ymmärtänyt, Jeesus itse kehotti palvelemaan Jumalaa, ei itseään.

Tunteettomista miehistä

Tulin juuri tänään lukeneeksi kirjoituksen, joka paljasti, että miehet ovat naisia tunteellisempia.

Se selittää häkellyttävän monta asiaa, mitkä ovat ihmetyttäneet minua miesten ja naisten välisessä kanssakäymisessä ja sen kehityksessä läpi historian: osapuolen, joka on pienempi, heikompi ja tarvitsee toisen resursseja, on syytä kehittää keinoja saada toiselta haluamansa.

Mikäpä tähän parempi keino kuin tunteiden manipulointi?

Kumpaa sukupuolta syyllistetään jatkuvasti siitä, että he ovat tunnevammaisia ja pahantekijöitä, kumpi sukupuoli kokee velvollisuudentuntoa, elähdyttää itseään ritarillisuudella ja uuden luomisella niin taiteiden kuin kirjallisuudenkin saralla ja toisaalta tekee itsemurhia, pilaa omansa ja toistensa elämän suuttumuksellaan?  Kumpaan sukupuoleen emotionaalinen manipulointi tehoaa?

Vastaus on niin itsestäänselvä, että hävettää, etten ollut aiemmin tajunnut sitä.

Ilmankos toinen sukupuoli kokee kunnia-asiana tunteidensa hallinnan ja toinen puolestaan omistaan kovan metelin pitämisen.  Molemmat pitävät tavoiteltavana sitä, minkä eteen täytyy tehdä paljon töitä.  Oli kyseessä tunteet tai raha - jos sitä todella on tarpeeksi, siitä ei tarvitse erikseen pitää meteliä, sen kanssa riittää puuhaa ilmankin.

Miesten toiminta pyrkii usein helpottamaan tunteidensa valtavaa voimaa - naiset puolestaan pyrkivät lisäämään toiminnallaan omien tunteidensa volyymia ja intensiteettiä.  Tämä selittää myös, minkä takia naisen toiminta tunnereaktioidensa voimistamiseksi tekee tilanteesta helposti silkkaa helvettiä miehelle, jolla on valmiiksi kestämistä tunteidensa kanssa ilman niiden voimistamistakin.

Tämä saa ajattelemaan monia asioita realistisemmin kuin aikaisemmin.

Jk. Erinomainen kirjoitus aiheeseen läheisesti liittyen.