Pages

Viisaus

Silloin kun ei ole fiksua viettää aikaa toisen kanssa, ei niin kannata tehdä vaikka haluaisi.

Typerästä toiminnasta seuraa hirveä vitutus. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, mutta ne eivät ole sopivat vain siksi, että satut haluamaan niin.

Tällä tyylillä ei passaa jatkaa. En viihdy itseni kanssa näin eikä sitä myötä kohta kukaan muukaan.

Nimimerkillä olisi vitun kiva tietää paljonko typeriä virheitä on vielä tekemättä vai olenko tosiaan osannut tehdä ne kaikki viikon sisällä

Sivuhuomio 29.10.08: Hulvaton kontrasti edelliseen kirjoitukseeni, josta oli tätä kirjoittaessa viikko aikaa.

Itse valitset osasi

Sattumaa ei ole olemassa. On ainoastaan tilanne, jossa kaikkia vaikuttavia tekijöitä ei tiedetä luotettavasti. Mikään ei ole kiinni onnesta, eikä kukaan ole ajopuu. Kaikki, mitä ihmiselle milloinkin tapahtuu, on tavalla tai toisella itse valittu.

Kyllä, itse valitsit lähteä juuri sitä reittiä kotiin juuri siihen aikaan ja siinä tilassa, ja pääsit parahultaisesti kohdille nauttimaan aseellisesta ryöstöstä, jonka Lefa ja Feija päättivät kavereidensa kanssa suorittaa osapuilleen siihen aikaan ja siinä paikassa, ihmiselle, jonka kriteerit onnistuit täyttämään.

Sattumaako? Ei. Huonoa tuuria? Ei. Olisitko voinut välttää tämän? Kyllä. Miten? Olemalla sillä hetkellä jossain muualla. Tekeekö tämä sinusta vastuullisen siitä, mitä sait kärsiä? Ei missään muussa mielessä kuin siinä, että olit kyvytön tai haluton estämään tilannetta sen käynnistyttyä ja saatuasi asian kannalta olennaista tietoa.

Joidenkin mielestä on epäreilua, että ei tuollaista voi mitenkään tietää saati ennustaa. Eihän se reilua olekaan, mutta se ei myöskään tee tapahtumasta satunnaista. Kaikki asiat ovat tapahtuneet syystä, vaikka niitä syitä ei tietäisikään. Onnella saati sattumalla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ihmisille ei vain "tapahdu" asioita. Ihmiset myötävaikuttavat siihen tapahtumiseen tietoisesti tai tiedostamatta.

Kutakuinkin ainoa asia, mitä ihminen ei voi valita, on se, mitkä geenit saa ja millaiseen yhteiskuntaan ja perheeseen syntyy. Siinä yhteydessä voi puhua onnesta, koska siinä valintaa ei tee ihminen itse, vaan toiset - ilman minkäänlaista yksilön myötävaikutusta asiaan. Koska häntä ei ole kopulaatiossa käytännön tasolla vielä olemassa, valinta ei ole hänen käsissään.

Sen jälkeen kaiken tapahtuneen olet valinnut itse, tavalla tai toisella. Etkä ole tiennyt kaikkea, mitä olisit halunnut tietää, ja on epätodennäköistä, että koskaan tietäisitkään.

Reilua? Irrelevanttia.

Viinamäen väki

Väki on hieno sana, tarkoittaa varsinaisesti voimaa, mutta tässä yhteydessä puhun ihmisistä.

Aikani kuluksi kävin keskustelua alkoholista, sen vaikutuksesta ja siitä, miksi jengi juo.

Havaitsin, että ihmiset juovat pitkälti laskeakseen defenssejään ja heittäytyäkseen ihmisen rooliin, jossa on paljon heitä itseään, mutta impulsiivisempana niin hyvässä kuin pahassa - mutta silti "turvallisesti" siinä mielessä, että selitys käytöksen mahdolliselle typeryydelle löytyy. Ikään kuin takaportti, joka sanoo: "En mä oikeasti, se oli viinan syy."

Ja tottahan se onkin, siinä mielessä, että kännissä tekee melkoisesti asioita, jotka jättäisi normaalin harkintakykynsä vallitessa tekemättä. Olivat ne sitten positiivisia tai eivät. Tosin koska henkilö on kuka on, ja on katsonut asiakseen kiskoa sitä viinasta, niin "kyllä hän oikeasti", vaikka viina olennainen vaikuttava tekijä onkin.

Sitten taas niitä, jotka eivät juo viinaa, katsotaan kieroon. Tämä johtuu kaiketi siitä, että kun viinakset tyhmentävät nauttijaansa, kokee väkijuoman nielijä, että samaan ryhtymätön haluaa pysytellä hänen yläpuolellaan - parempana kuin muut, jotka kykenevät ottamaan ilon irti siitä, että asettavat itsensä kyseenalaiseen tilaan. Eikä näin juojan mielestä oikeasti ole, sillä hän on selvin päin ihan yhtä fiksu, ja sitäpaitsi kykenee valitsemaan ollako päissään vai ei; motto on best of both worlds. Mikään ei ole niin hauskaa kuin olla oikeaan aikaan vähän tyhmä.

Juomattomuus siis asettaa ihmisen konfliktiin juovien kanssa, ja luo sillä sosiaalisen ostrakismoksen. Konflikti on tosin vain juovan ihmisen päässä, mutta yhtä kaikki, se vaikuttaa hänen ja juomattoman väliseen kanssakäyntiin.

Alkoholi on kuitenkin alin yhteinen nimittäjä: se tekee ennen pitkää kaikista jokseenkin yhtä typeriä, ja täten antaa kaikille yhteisen kielen, tyhmäilyn. Se helpottaa kanssakäymistä ihmisten kesken, joilla ei ole mitään kummempaa yhteistä, mutta ei tästä huolimatta tee näistä ihmisistä toisilleen sopivaa seuraa saati mielenkiintoisia.

Aihetta sivuaa mutkan kautta kirjoitukseni kokemusten keräilystä.

Itsensä jalustalle nostamisesta

Se, missä määrin yksilö korostaa itseään suhteessa muihin, on kääntäen verrannollinen siihen, miten ansaittua kyseinen korostus on.

Lipun saa pölliä

"Tämä on ikävä juttu ja huonoa käytöstä, muttei sinällään rikos", toteaa komisario Jussi Huhtela tilanteessa, jossa jonkun sällin lippu on pöllitty parvekkeelta ilmeisen monen silminnäkijän nähden.

Tarkottaako tää nyt sitä, että kaikki parvekkeella olevat kamat on vapaata riistaa vai ainoastaanko ne, jotka on virallisesti pahojen ihmisten tunnusmerkkejä?

Ei muuta voi sanoa, kuin että kyseessä on vähän saatanan pätevä poliisi ja ilmeisen selvillä siitä, mitä omistusoikeus tarkoittaa.

Viisi munaa suuhun riittää

Eilen jäi iltapalat syömättä enkä tiennyt onko täällä mitään aamiaista. Lisäksi haen kotiavaimeni vasta iltapäivällä, mikä tarkoittaa sitä, että en voi käydä kaupassa ennen töihin menoa. Aina sama juttu kun on viikonlopun reissussa, syömiset menee miten menee.

Löysin messiaakseni paketillisen munia, ja tein pitkästä aikaa pienen aamujumpan: 40 punnerrusta ja saman verran kyykyssäkäyntejä. Nyt kiertää veri, munakas valmistuu ja olo on kelpo. Taidanpa ajankulukseni valloittaa maailman; se on julistautunut taas itsenäiseksi sitten viime kerran.

Järkiheitto elatusvelvollisus

Joskus rustasin abortista, mutta nyt käsittelen elatusvelvollisuutta.

Velvollisuudet hoitaa parhaiten ihminen, joka ottaa ne vapaaehtoisesti hoitaakseen. Tämä koskee isiä ja äitejä, jotka haluavat lapsia osaksi elämäänsä (tai ainakin pitävät niitä parempana vaihtoehtona kuin vaikkapa aborttia).

Kuitenkin, tilanteessa, jossa nainen haluaa lapsen, mutta mies ei, ja yhdytty on ja ehkäisyä joko ei ole käytetty tai se on pettänyt (tarkoituksella tai ei), ei mieheltä kysytä, haluaako tämä elättää lasta vai ei. Nainen voi päättää yksin. Ja jos nainen päättää pitää lapsen, saa mies niskaansa elatusvelvollisuuden siitäkin huolimatta, että ei olisi sellaista valinnut.

Naiselle ei voi käydä näin. Jos nainen ei halua lasta, mutta mies haluaa, nainen tekee abortin. Jos kumpikaan ei halua lasta, nainen tekee abortin. Tilannetta, jossa mies voisi saada lapsen, vaikka nainen vastustaisi sitä, ei yksinkertaisesti tapahdu*.

Nainen siis ei voi päätyä elatusvelvolliseksi suhteessa jälkikasvuun, jota ei tahdo; kumppanin kanssa jota ei tahdo.

Mies voi. Koska valinta ei ole hänen käsissään.

Tästä syystä olen sitä mieltä, että koska nainen päättää viime kädessä yksin siitä, pitääkö lapsen, myös elatusvelvollisuuden tulisi tätä kautta myös olla yksin hänen. Vapaus valita tuo mukanaan vastuun. Isä voi toki ottaa velvollisuudesta osansa halutessaan, esimerkiksi myöntäessään isyytensä, mutta äidit eivät enää voisi kiristää rahaa ihmiseltä sellaisen asian ylläpitoon, jota he eivät ole koskaan halunneet saati toivoneet. Toistan: vapaus valita tuo mukanaan vastuun.

Ilman vapautta valita ei tulisi joutua kantamaan vastuuta. Jos siis mies sen ajan kuluessa, jona abortti on mahdollista tehdä, kirjallisesti ilmaisee haluttomuutensa tulla isäksi, ei hänelle siihen velvoitetta tulisi myöskään langettaa.

Minun mielestäni länsimaalaisessa yhteiskunnassa ihmistä ei saa rankaista siitä, että hän ei halua lapsia. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus syntyä molempien vanhempiensa haluamana - ei jonkun ihmisen itsekkään halun välikappaleeksi ja kiristysvälineeksi.

*sillä oletuksella, että raskaus havaitaan ajoissa. Mahdollista tietty on, että ei havaita.

Juutalais- ja muslimimiehet ovat vammaisia

Totta se on. Heistä puuttuu osia.

Ilta

Ilta täynnä aina niin mielenkiintoista introspektiota. Sain tänään naiselta kuulla olevani ilkeä ja törkeä, ja hän halusi tietää miksi olen sellainen. Loukkaantuminen ja kysymys olivat minulle molemmat tuttuja ja ne toivat mieleeni asiat, joita olen aikaisemminkin miettinyt.

Asiaa olen tuumaillut ja sitä myötä havainnut, että minulla ei ole naispuolisia kavereita. Oikeastaan on, mutta ne ovat poikkeuksetta jonkinasteisia entisiä treffikumppaneita. Minä en tutustu naisiin kuin treffailemalla. En tiedä miten suhtautua heihin kavereina. En ennen kuin parisuhdepotentiaali on pelattu alta pois. Enkä sen jälkeenkään pidä kovin paljon yhteyttä. On joitain, joista pidän kovasti, mutta joiden kanssa en vain tule viettäneeksi aikaa.

En itse asiassa edes tapaa naisia missään. Paikat ja tilanteet, joissa pyörin, eivät juuri sisällä naisia. Eniten naisia näen baariympäristössä, ja jos siellä satun olemaan riittävän huomionkipeällä päällä, menen jututtamaan joltain silmää miellyttävältä mimmiltä puhelinnumeron. Turhaan, koska en ikinä soita naiselle, joka on antanut minulle numeron kun olen humalassa. No, nyt moista ei ihan hevillä tapahdu kun en juo.

Jotkut ihmiset ovat alati tekemisissä toisenkin sukupuolen edustajien kanssa, ja heistä se on paitsi normaalia, myös luontevaa. Minä puolestani en löydä yhteisiä intressejä itseni ja naisten väliltä. Ehkä suhtautumistapani on väärä; en minä miestenkään kanssa ryhdy puhumaan puhuakseni miehen kanssa, vaan siksi, että minulla on jotain sanottavaa ja sanon sen. Samaan tapaan ei olisi luontevaa mennä puhumaan naiselle vain puhuakseen naiselle. Sanottavaa pitäisi olla sille ihmiselle ja siinä tilanteessa. Toisaalta on outoa mennä sanomaan jotain miettimäänsä tuntemattomalle ihmiselle sitä pohjustelematta ja odottamatta. Hullu ja omituinen saa olla, mutta ei outo.

Minulla oli kerran lukija, joka oli ottanut ikään kuin tehtäväkseen tarjoilla naisnäkökulmaa teksteihini. Tulin ajaneeksi hänet pois joko siksi, että en osannut vastata hänen emotionaalisiin tarpeisiinsa (seksistinä tulkitsen aina kaikki naisten tyytymättömyyden osoitukset tällaisiksi) tai sitten yksinkertaisesti siksi, että hän ei osannut selittää mitä tarkoitti tavalla, joka olisi tullut minulle perille asti. Effortti, joka ei tuota toivottua tulosta, tapaa päättyä.

Mutta kuitenkin, mitä tulee siihen, että en kaveeraa naisten kanssa, on todettava, että asiantilaan ei olisi kovin luontevaa hakea muutosta. Minä en ole kenenkään kanssa tullut jutelleeksi siksi, että markkinoisin itseäni mielenkiintoisena henkilönä, vaan olen sen sijaan herättänyt ihmisten huomion puhumalla asioista, jotka ovat minusta mielenkiintoisia ja tekemällä asioita, jotka ovat minusta mielenkiintoisia.

Tiedän myös, että en pidä itsestäni puhumisesta. Näiden itseäni käsittelevien kirjoitusten tuottaminen on aina jotenkin kummallisen tuntuista; luulisin tuntevani itseni vähemmän alastomaksi tunkemalla netin täyteen kuvia hepistäni. Itsensä ja tuntojensa käsittely kirjallisessa ja luettavassa muodossa tuo esiin sen persoonan, joka olen, ilman suojamuuria, mikä on käytössä tilanteessa, jolla puhun yleisellä tasolla.

Minua en osaa perustella.