Pages

Sukupuolet, sota ja roolit

Iän kaiken on joka kulttuurissa ollut sellainen tilanne, että kun sotaan lähdetään, niin siihen sotaan lähtevät miehet. Naiset jäävät kotiin pitämään yhteiskuntaa kasassa siksi aikaa. Tähän on vissi syy.

Miehillä on melko lailla sisäänrakennettuna sellainen tunne, jonka mukaan naista pitää suojella. Miehet tietävät olevansa naisia voimakkaampia ja tietävät myös, että heillä on sen takia suurempi potentiaali niin pahan tekemiseen kuin sen ehkäisemiseenkin. Tästä velvollisuudentunteesta miehet keskimäärin lähtevät sotaan – eivät hakemaan sankarikuolemaa ja toteuttaakseen sisäsyntyistä tappovimmaansa vaan mennäkseen sen pahantekijän ja suojeltavan väliin.

Tämä suojeluvietti on sen verran voimakas, että se käy valtaosalla yli järjen. Tästä syystä armeijat eivät lähetä naisia taisteluun: armeijan tehtävä on saada aikaan mitä on tarkoitus saada aikaan, mutta se ei saa aikaan yhtään mitään jos siihen kuuluu vahingoittunut nainen tuskanhuutoineen. Ohjeet, käskyt ja tehtävät unohtuvat sen siliän tien ja miehet menevät pitämään huolta naisesta. Ja saavat päihinsä viholliselta, jolla ei ole vastaavaa rasitetta vaan saa miehensä työskentelemään asetettujen tavoitteiden eteen.

Mies kestää oman tuskansa paremmin kuin naisen tuskan. Miehillä ei sotatilanteessa kestä moraali, jos heidän naisensa ovat vastaanottava osapuoli. Nimenomaan tästä syystä jotkut sotajoukot pyrkivät aktiivisesti terrorisoimaan nimenomaan vastapuolen naisia.

Miesten lähtö ottamaan ja antamaan turpareissuja naisten sijaan ei johdu siitä, että miehet haluaisivat alistaa naisia. Se johtuu siitä, että miehet pitävät itseään vähemmän korvaamattomina kuin naisiaan. Mies kokee tehtäväkseen suojelun, ja on siihen sekä fyysisesti että henkisesti paremmin varustettu kuin nainen.

Tämä kirjoitus olisi täysin tarpeeton ja itsestään selvä ilman feministeiksi itseään tituleeraavia ihmisiä, joiden mielestä mies on luonnostaan ja väistämättä paha. Heidän ideologinen vimmansa ei ole saanut viime vuosikymmeninä juurikaan vastakaikua, vaikka jokainen normaali ihminen on ollut selvillä siitä, että koko heikäläinen miesvihapropaganda nojaa äärimmäisen huteralla pohjalla ja edellyttää koko ympäröivän todellisuuden tulkitsemista pirunraamattu kädessä. Ilman molempia sukupuolia sitäpaitsi yhteiskunnan jatkuminen on aavistuksen epätodennäköistä, joten välttämättömän osapuolen demonisointi on yksiselitteisesti mielisairasta.

On joo niin, että väkivalta on väärin, ja niin, että jos kaikki lakkaisivat sotimasta ja tappelemasta niin maailma olisi ihanampi. Mutta siinä tilanteessa, että kaikki eivät lakkaa sotimasta ja tappelemasta, niin on vähän helketin hieno asia, että joku asettuu henkensä kaupalla puolustamaan niitä, jotka eivät siihen muuten kykene.

Muusana tällä kertaa toimi Junis.

Munatonta.

Näin Pariisissa. Vasta 120 poliisia loukkaantunut paskasakin tuhovimman alla. Poliisi tai armeija ei saa mitään aikaan.

Ihan vinkkinä: jos haluaa saada valtavan väkivaltarikollismassan kuriin, se on aika hankalaa jos ei ole itse valmis käyttämään väkivaltaa.

Montako viatonta uhria tarvitaan ennen valtion väkivaltakoneiston konkreettista puuttumista paskasakin rettelöintiin? Onko ranskalaisilla enää ollenkaan munia tai oikeustajua?

Kovat piippuun ja menoksi. Homma on taatusti nopeammin ja kivuttomammin ohi kuin myöhemmin.

Ps. Siltä varalta, että ihmisille ei jäisi epäselväksi, mitä "nuorisojoukoilla" tarkoitetaan, niin valokuvia löytyy tästä, tästä ja tästä.

Selväpäiset Ranskassa

Tällä kertaa varastetulla mopolla itsensä poliisiautoa vasten listineet selväpäiset nuorukaiset ovat motiivi sille, että Ranskassa palavat taas autot ja mellakoidaan kaduilla. Kyseessä on siis HS:n lanseeraama nuoriso, jolla siis ei ole mitään käytännön tekemistä riehujien ikäjakauman kanssa.

Meilläpäin aina on tarvittu melko lailla viinaa, että asiat ovat lähteneet lapasesta rauhan aikana. Nämä selväpäiset ovat kuitenkin siinä mielessä toista maata, että aivoton riehunta, paikkojen tuhoaminen, yllätysseksi ja muu vähemmän rakentava toiminta onnistuu mainiosti ilmankin.

Tässä selväpäisten toikkaroinnissa on sellainen huono puoli, että keskimääräisen viinaanmenevän kulttuurimme vaaralliset mulkut on ollut kohtalaisen helppo välttää: kaikki tietävät känniläisten olevan aggressiivisempia ja harkitsemattomampia kuin normaalit ihmiset. Tämä tekee selväpäisistä arvaamattomia, mikä saa normaalin kaljaavieromattoman kansalaisen helposti nuivaksi arvaamatonta väestönosaa kohtaan.

Viinapäiset ihmiset kuitenkin selkiävät joskus, ja ovat taas kohtalaisen normaaleja ja vaarattomia yhteiskunnan jäseniä, ja näiden kanssa on turvallista olla tekemisissä tai olla olematta. Selväpäisissä on sekin huono puoli, että he eivät lakkaa olemasta selväpäisiä, minkä ansiosta he eivät ole oikein missään tilassa turvallista seuraa.

Meikäläisiä on aina suomittu valtion taholta siitä, että viina vie järjen. Mitenkäs nyt suu pannaan kun selväpäisillä ei ole sitä järkeä viinattakaan?

Ymmärtäähän sen kyllä - hulluksihan siinä tulee jos välillä ei parille pääse.

Kansallissankareista

Kautta historian jokaisen menestyneen kansan voi tunnistaa siitä, että sen keskuudesta on löytynyt tarvittaessa kansallissankari tai useampia. Nämä henkilöt ovat olleet avainasemassa kansan menestyksen ja säilymisen kannalta. He ovat tehneet tarpeelliset – usein hirviömäisetkin – teot kansansa etua silmälläpitäen.

Nykyisenä tasa-arvoistamisen aikana on vaikea löytää ihmistä, jota tituleerata kansallissankariksi: aina löytyy halventajia nollaamaan vaikkapa kansallissankarimme Eugen Schaumanin sankariteon jollain asiaankuulumattomalla seikalla kuten vaikkapa tyttöystävän jättämisellä. Heidän kaltaistensa mielestä sankarin täytyy olla yli-inhimillinen ja virheetön, jotain henkilökultin ja palvonnan ansaitsevaa.

Vaan kun jokainen sankari on ihminen – niin hyvässä kuin pahassa.

Normaaleissa, vakaissa oloissa sankareita ei tarvita. Sankari nousee esiin kriittisessä tilanteessa täyttämään tärkeän tarpeen: kansan jatkuvan sisällissodan lopettaminen (Tokugawa), Eurooppalaisen sivilisaation (Leonidas) ja kristikunnan (Vlad III) pelastaminen valloittajilta tai vaikkapa kansan sortajan ja oikeuksien viejän tappaminen (Eugen Schauman). Sankari tekee sen mikä on tehtävä.

Nykyään kansallismielisyydellä on ruma kaiku, mistä syystä myös kansallissankareita panetellaan. Pääministeri Matti Vanhanen sylki sankarin haudalle tuomitsemalla tämän sankariteon ja haukkuen terroristiksi - juuri sinä maailmanaikana, jona sana terroristi edustaa äärimmäistä pahaa. Tästä on helposti pääteltävissä, että kansallissankaria kohtaan suunnattu viha suunnataan myös kansaan, jonka sankari henkilö on.

Eurooppalaisten maiden kansallistunto on alamaissa. 1960-luvun jälkeen nationalismi on eurooppalaisessa uuskielessä merkinnyt yksinomaan natsismia, ja kaikki kansan suvereniteetin säilyttämiseen ja tukemiseen tähdänneet lausunnot ovat saaneet saman tuomion. Viime vuosina tämä on laajennettu koskemaan myös demokratiaa. Kansalaisen oikeutta ilmaista mielipiteensä ja pyrkiä vaikuttamaan valtionsa asioihin suitsitaan nyt armotta epämääräisin ja mielivaltaisin viharikoslainsäädännöin, jotka tekevät sekä sananvapaudesta että kansan vallasta selvää.

Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa. (Poliittisen) mielipiteensä ilmaisun kriminalisointi suoraan ja vailla tulkinnanvaraa tuhoaa demokratian.

Sananvapauden rajoittaminen ei lakkauta ongelmia, jotka soraääniä ovat tuottaneet. Sananvapauden rajoittaminen aikaansaa vain sen, että seuraavaa protestia ei tehdä sanoin.

Sen protestin tekevät sankarit.

Glossokratiaa ja vasemmistopolitiikkaa

Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, mitä sanat oikeisto ja vasemmisto tarkoittavat. Tai siis siitä, mitä niiden pitäisi tarkoittaa. Sanojen merkitysten muuntelulla on pitkät perinteet: vaikka vasemmistolainen politiikka on alusta loppuun ollut nimenomaan yhteisökeskeistä, yksilönvapauksia rajoittavaa, byrokratian ruokkimista ja sanalla sanoen totalitarismin kannattamista, on tätä jostain syystä (ja ilmeisen menestyksekkäästi) kutsuttu työväen asiaksi.

Työväen asia kuulostaa hyvältä ja sellaiselta, että ihmiset saavat ansioidensa mukaan. Ongelmana tässä on se, että totalitarismissa kansan syvät rivit, työväestö, vieraannutetaan päätöksenteosta ja jos muulla ei demokratian kaataminen onnistu, sotketaan termistöä niin, että tarvitaan se vasemmistolainen papisto tulkitsemaan ns. työväen etuja – mikä jostain syystä näyttää korreloivan heidän Virallisten Edunvalvojiensa eli vasemmistolaisten poliitikkojen mielestä aina ja iankaikkisesti yksilön aseman heikentämisen, verokorotusten ja byrokraattien aseman vahvistumisen kanssa.

Kun samaa valhetta hokee tarpeeksi pitkään, jotkut alkavat uskoa siihen. Nykykielenkäytössä vasemmiston ja moraalisen hyvän väliin voi vetää yhtäläisyysmerkit, kun taas oikeisto merkitsee yksiselitteisesti pahaa. Glossokraatit ovat vääntäneet sanojen merkitykset niin kauas varsinaisista merkityksistään, että varsinaiselle oikeistolle ei ole enää nimitystä. Se, mitä oikeisto nykypuheessa tarkoittaa, on totalitarismi. Natsismi. Kommunismi. Mikä hyvänsä epäonnistunut äärivasemmistolainen ideologia.

Vasemmistolainen politiikka on ollut varsin näkyvä osa eurooppalaista länsimaalaista identiteettiä, ja se on ollut ylpeä siitä. Vasemmistolaisuus on eurooppalaista, kun taas oikeisto on mielletty Yhdysvaltain republikaanien kannattajien trailer trash-osastoksi. Ongelmana on se, että vasemmistolaisuus on byrokraattinen ja jatkuvasti itseään kasvattava ilmiö, joka tähtää ihmisten tasapäistämiseen riippumatta yksilöiden ansioista. Pääasia on se, että Oikeaa Mieltä Olevat (eli vasurit) pääsevät päättämään kaikkien kaikista asioista. Ja heille myös maksetaan siitä.

Oikeistoa tämä vaivaa, koska valtio on oikeistolaiselle lähinnä välttämätön paha: systeemi maahantunkeutujan poisajamisen ja lakien ylläpidon varmistamiseksi. Oikeistolainen politiikka korostaa sekä yksilön vapautta että sitä kautta myös vastuuta, mikä tarkoittaa, että niin menestys kuin menetyskin ovat ihmisen omissa käsissä. Oikeistolaisen mielestä asiat ovat sitä paremmin, mitä vähemmän poliitikot puuttuvat heidän asioihinsa – myös tässä on syy siihen, miksi oikeistolaiset eivät juuri hakeudu politiikkaan. Oikeisto kannattaa ihmisten oikeutta päättää omista asioistaan ja on siksi demokratian paras ystävä.

Vasemmisto totalitarismin perikuvana haluaa tuhota demokratian, koska se on vasemmistolaisuuden pahin vihollinen. Tästä syystä systeemi täytyy luotsata suuntaan, jossa yksilöiltä viedään hampaat suusta ja tasapäistetään niin, että kaikilla on yhtäläisen kurjaa riippumatta siitä, tekevätkö he asialle mitään vai eivät. Mitä enemmän yhteiskunnassa on luusereita, sitä enemmän ääniä kertyy vasemmistolle. Tämä on täydellinen syy raahata maahan lisää työhaluttomia ja –kyvyttömiä ihmisiä, mieluiten kielitaidottomiakin, että he pysyisivät avuttomina ja riippuvaisina vasemmistosta mahdollisimman kauan.

Tämä on toteutettava nimenomaan yhteiskunnan varoilla, koska kenelläkään omia rahojaan käsittelevällä ihmisellä ei ole halua eikä tarvetta jakaa rahaansa pois ihmisille, jotka yksiselitteisesti elävät hänen kustannuksellaan vastikkeetta. Moista hyväntekeväisyyttä aika vähän esiintyy, joten vasemmiston on ryövättävä viholliselta – eli tuottavilta kansalaisilta verojen muodossa rahat jaettavaksi heistä riippuvaisille vasemmiston äänestäjille. Tämä on tehokasta kahdesta syystä: tuottavan kansalaisen on pakko raataa niska limassa saadakseen myös omalle perheelleen elannon, minkä ansiosta ei jaksa puuttua tällaiseen yhteiskunnan epäkohtaan, vaan tyytyy vasemmistolaiseen propagandaan ja iltaan telkkarin ääressä, ja toisaalta takaa saamattomien laiskurien, kusipäiden ja luusereiden vankkumattoman tuen.

Todellisuus on siis se, että ns. työväen puolestapuhujat tekevät kaikkensa, jotta tehty työ ei kannattaisi ja jotta loisten määrä yhteiskunnassa lisääntyisi mahdollisimman suureksi.

"Yksi aate löytää heidät,
se yksi heitä hallitsee,
se yksi heidät yöhön syöksee
ja pimeyteen kahlitsee
maassa glossokratian,
joka vasurien saartama on."

Kyllä vaan

On väärin lyödä jotakuta turpaan ihonvärin takia, mutta ihan yhtä väärin on jättää ihonvärin takia lyömättä jos aihetta muuten on.

Vielä syrjimättömyyslaista

Minun mielestäni koko laki syrjimättömyydestä on paitsi kuolleena syntynyt myös suurin este sananvapauden toteutumiselle yhteiskunnassamme.

Jos kaikki syrjiminen kielletään, kielletään myös omien kansalaisten oikeudet yli ulkomaalaisten ja suomeksi sanottuna lakkautetaan kaikki sisäryhmät rangaistuksen uhalla. Vieläpä sellaisen rangaistuksen, jota ei valtio pysty soveltamaan kuin omiin kansalaisiinsa - ja täten syrjii näitä suhteessa ulkomaalaisiin.

Tulkitsi lakia osapuilleen miten tahansa, on lopputuloksena looginen ristiriita, koska valtion määräysvalta on rajattu.

Ihmisoikeuksien supervalta

Paljonko oikeusvaltioksi itseään tituleeraavaan parlamentaariseen demokratiaan mahtuu kusipäitä, jotka haluavat syrjäyttää perustuslain ja avoimen kansalaiskeskustelun poliittisista kysymyksistä?

Nähtävästi tarpeeksi: Mikko Ellilän kirjoituksesta Yhteiskunta koostuu ihmisistä (linkissä) tehtiin aiemmin keväällä tutkintapyyntö ja nyt syyte viedään Espoon käräjäoikeuteen. Muuten en olisi asiasta millänikään; typeriä oikeusjuttuja voi kylähullu jos toinenkin nostaa. Tässä vain on hivenen eri juttu kyseessä. Mielipidevainon takana ei ole yksityishenkilö, vaan valtiomme viranomainen, joka on katsonut asiakseen tehdä nimenomaan virkatehtävänään edellämainitun tutkintapyynnön.

Mikko Ellilän omista kommenteista aiheeseen voitte lukea tarkemman selonteon asiaan liittyvistä menettelyvirheistä ja törkeyksistä, mutta haluaisin painottaa hänen puheenvuoronsa mielestäni olennaisinta asiaa uudestaan tässä:

Valtion edustajat yrittävät kriminalisoida kansalaisen poliittisen mielipiteen.

Kyse ei ole siitä, oletteko Ellilän kanssa samaa mieltä. Kyse on siitä, että saatteko olla Virallisen Liturgian kanssa eri mieltä ja sanoa sen ääneen joutumatta linnaan. Ehkä voisitte hyväksyä sen, että esim. aselainsäädäntöä rukattaisiin huonompaan suuntaan, mutta voisitteko hyväksyä sitä, ettette saisi edes ääneen sanoa, että lakimuutos on mielestänne hanurista ja syystä?

Jos tuomio tulee, on päitä vadilla lukuisia ja olemme päätyneet tilanteeseen, jossa Iso Veli kertoo mitä mieltä ja millä tavoin mistäkin asiasta saa olla. Siinä tilanteessa maamme lakkaa faktisesti olemasta demokratia.

Käsittämätöntä, mitä muutama höyrähtänyt byrokraatti kehtaa yrittää.

Kerran forumilla

Olipa aurinkoinen iltapäivä forumilla, kun hyvänpäiväntutut Servius Autoritatius Totalitarius ja Primus Libertius Justus kohtasivat ja kuulumiset vaihdettuaan alkoivat keskustella päivän polttavasta aiheesta.

SERVIUS: Kai kuulit siitä, kun Publius-Ennius Antisocialus päätti ruveta valamiehistöksi ja tuomariksi ja harvensi tielleen sattuneita ja lopuksi itsensä?
PRIMUS: Jo vain, hankala sitä on ollut säästyä kuulemasta. Muusta ei ole kaupungissa puhuttukaan. Hän ymmärtääkseni toteutti aikeensa heittokeihäillä, joihin sitten loppujen lopuksi itsensäkin syöksi ettei päätyisi lainvalvojien käsiin?
S: Näin on asia. Tämän johdosta olenkin ajatellut, että olisi kerrassaan esimerkillistä kieltää kaikilta aseet jos he eivät ole palveluksessa.
P: Mitäs järkeä tuossa on? Minusta aselainsäädäntömme ajaa asiansa.
S: Jos Antisocialus ei olisi saanut käsiinsä heittokeihäitä, hän ei olisi saanut vapaita kansalaisia hengiltä.
P: Kyllä kyllä, mutta Antisocialus otti itsensä jo hengiltä. Miksi ihmeessä kiusata vapaita kansalaisia ja estää heitä harjoittelemasta aseenkäyttötaitoa kuten ennenkin? Se on kehittävää puuhaa.
S: Mitä kuulenkaan? Oletko muka sitä mieltä, että aseita ei tulisi kansalaisilta kieltää?
P: Kyllä vain, kuomaseni. Kansalaisten elämää toki vaikeuttaisi se, etteivät he saisi kantaa veistä syödäkseen tahi opetella taistelemaan pitääkseen itsensä kunnossa puolustaakseen kansaansa vihollisten hyökkäyksen varalta - esimerkiksi sellaisten kuin Antisocialus.
S: Mutta minä en itse jaksa ruveta moiseen, juon mielummin itseni tainnoksiin ja sammun vomitoriumiin. Eikö aseet kieltämällä olisi ehkäissyt Antisocialuksen tekoset?
P: No kyseiseltä päivältä ehkä. Antisocialus oli hullu ja halusi tappaa muut, ja otti välineekseen ensimmäisen asian jonka keksi. Jos hän ei olisi käyttänyt asetta, hän olisi voinut vaikkapa myrkyttää ihmisten juomaveden ja tappaa paljon isomman määrän.
S: Mutta Antiokiassa tapetaan paljon vähemmän ihmisiä heittokeihäillä, siellä kun niitä ei julkisesti saa omistaa.
P: Tämä pitää paikkansa. Siellä ihmiset tappavat toisiaan muilla keinoin, määrät kuuluvat olevan osapuilleen samat kuin täälläkin.
S: Nyt sinä olet sitä mieltä, että kaikkien pitäisi kulkea ympäriinsä heittokeihäät kourissaan. Minusta sellainen on vaarallista touhua, etenkin orgioissa, joissa ihmiset ovat päissään ja usein pikaistuksissaan alkavat nujakoida.
P: Ystäväni Servius, olet käsittänyt väärin. En kannata nykyisen lain muutosta, vaikka olenkin kuullut, että korrelaatio aseistuksen ja ryöstetyksi tai tapetuksi tulemisen kanssa on laskeva. Ei nykyäänkään saa kantaa orgioissa asetta, ja nekin ovat valvottuja tilaisuuksia.
S: Mutta tämähän kuulostaa aivan siltä kuin olisit sitä mieltä, että aselainsäädännössä ei olisi mitään vikaa.
P: Näin on asia, ystäväiseni.
S: Mutta ihmisethän voivat käyttää aseita väärin!
P: Se pitää paikkansa.
S: Yhteiskunnassa, jossa ihmisillä ei ole aseita, ei niitä voida väärinkäyttää, eikö totta?
P: Logiikkasi on pistämätön.
S: Eikö silloin aseeton yhteiskunta ole turvallisempi kuin yhteiskunta, jossa saa kantaa aseita?
P: En olisi tuosta niinkään varma. Improvisoituja aseita on aika helppo valmistaa, minkä lisäksi rikolliset aika vähän kielloista välittävät. Minua pelottaisi tilanne, jossa vain rikolliset voisivat olla aseistettuja.
S: Tuossa on kyllä tietyllä lailla perää. Tilanne on vain niin, että aseet pelottavat minua, enkä toivoisi niitä näkeväni.
P: Pelottaviahan ne toki ovat, mutta vielä pelottavampia ne ovat silloin, kun niitä on vain vastapuolella. Ajattele niitä vähän samaan tapaan kuin palokuntaa: mieluummin sinulla on sellainen etkä tarvitse sitä kuin päädyt tilanteeseen, jossa sille olisi tarvetta eikä sinulla moista olisi.
S: Millä minä nyt suojaudun Antisocialuksen kaltaisilta hulluilta?
P: Heikäläisiä ei kovin monta ole ja ennen pitkää hänenkaltaisensa päätyvät lainvalvojien hoteisiin. Varmaa turvaa en voi heiltä suoda, mutta todennäköisempää on, että Juppiter itse korventaa sinut salamalla.
S: Minä kyllä pelkään ukkostakin.
P: Sitä en epäile. Nyt minun täytyy kuitenkin jatkaa matkaa, on paljon asioita hoidettavana. Tule käymään ukonilmalla vaimosi kanssa, jos vaikka seura toisi rohkeutta kestää Juppiterin uhka. Meillä ei kotosalla ole tavallisia työkaluja kummempia aseitakaan.
S: Se käy, ystäväiseni. Sain keskustelustamme ajattelun aihetta.

Miehet lähtevät eri suuntiin ja myöhemmin kävi ilmi, että myös senaattorit olivat sitä mieltä, että yhden hullun riehumisesta ei ole tolkkua koko kansaa rangaista.

Hyvä versus paha

On hassua, että on ihmisiä, jotka mieltävät itsensä pahoiksi. Tapahtui tämä sitten vahvemman oikeuden kannattamisen, rasistiksi itsensä ruoskimisen, saatananpalvonnan tai vaikkapa perisynnistä kärsivän sukupuolen nimissä. Kaikkihan sen tietävät, että ei kukaan millään tasolla looginen ihminen ole oikeasti mielestään paha.

Tästä johtuu, että se, mikä pahaksi mielletään, esiintyy yleensä pahiksiksi itsensä lukevien silmissä "hyvää parempana" hyvänä. Vähän siihen tapaan kuin sanotaan, että might makes right (kuten taannoisessa Jokelan tapauksessa), identifioidutaan vahvojen sakkiin - niiden, jotka eivät kitise ja jotka eivät tarvitse apua. Ja leikitään oikein kovasti, että ollaan vahvoja.

Heikoimmalla on suurin tarve identifioitua vahvoihin. Vahvat tietävät pärjäävänsä heikompienkin sakissa. Tästä syystä vahvalla ihmisellä on kanttia lukeutua hyviin - se ei ole kovin paljon häneltä pois - ja heikolla ei: hän vihaa heikkoutta ennen kaikkea itsessään ja haluaa tappaa sen maailmasta muistuttamasta omasta heikkoudestaan jonka kanssa ei tule toimeen. Ja silloin pitää olla kova. Julma. Paha.

Ihan vain siksi, että ehkä siinä vaiheessa kun muut pelkäävät tätä pahaa, kovaa ja julmaa, voisi tämä paha kova ja julma uskotella itselleen olevansa vahva.

Rehellisyys itselle ja muille on se perusta, jolle kaikki muu rakentuu. Pahisten jengi elää itsepetoksesta koska ovat liian heikkoja tunnustamaan asioiden todellisen laidan. Ja jos rehellisyys rakentaa, ei liene vaikea arvata mitä petos saa aikaan.

Ps. Tuli mieleen black metal-ideologiasta ja saatananpalvonnasta sellainen asia, että nämähän ovat täytellisen länsimaalaisia ilmiöitä. Teoriani näiden synnylle ei ole niinkään vastareaktio kristinuskolle, vaikka se pääosin sellaisena manifestoituukin, vaan pikemminkin vastine alituiselle syyllistämiselle. Länsimaalaiselle nuorisolle opetetaan esim. Suomessa 9-12 vuotta putkeen, että he ovat pahoja länsimaalaisia sortajia ja häpeäisivät perkele. Pahuus-ideologia voi tavallaan olla vastareaktio tälle: "no vittu jos myö ollahan pahoja sortajia ja syntyneet saatanoiksi niin ollahan sitte täysillä eikä vuan puolella persiillä!"

Ei näin.

Kiitos ihan vitusti, Pekka-Eric Auvinen. Olisit vaan alottanut sen paskasakin harvennuksen itsestäsi niin pelleilysi ei olisi ollut meiltä muilta pois.

On vähän enemmänkin kuin outoa vihata sossuyhteiskuntaa samalla kun antaa lisää paukkuja sen vapaudenrajoituskoneistolle.

Tapahtuman välittömät seuraukset: Mietitään julkisesti
- Harrastusaseiden
- Musiikin
- Internetin
- Tietokonepelien
vaikutusta kansakuntamme herkkiin ja lumihiutaleisiin nuoriin ja ajetaan vähintään yksi kerrallaan noiden kaikkien kieltämistä tai ainakin lainsäädännön tiukentamista.

Pekka-Eric Auvinen. Jos tarkoituksesi oli ajaa kaiken vihaamasi asiaa, onnistuit helvetin hyvin.

Tolkusta

Älykkyyden kehityksessä olemme saavuttaneet tietynlaisen rajapyykin. Tällä hetkellä länsimaissa on tilanne, jossa ei ole mitenkään tavatonta saada jatkoon kellokäyrän alemmankaan puoliskon geenejä, koska hengissä selviytyminen ei ole enää omasta tahdosta ja älykkyydestä kiinni. Tämä tarkoittaa suoraan sitä, että aiemmin yhteiskunnassa ovat vähemmän laadukkaat resurssit enemmän tai vähemmän lähteneet geenipoolista luonnollisen valinnan seurauksena, mutta nykyisin niillä on mahdollisuus jatkopaikkaan. Edustamme sukupolvea, jolla ei ole perusteltua syytä olettaa olevansa vanhempiaan fiksumpi - meidän ei ole ollut pakko.

Tilanteessa, jossa ihmisen ei tarvitse tehdä mitään tai kehittää itseään, on tavattoman suuri todennäköisyys sille, että ihminen ei myöskään tee mitään eikä kehitä itseään. Kun tarpeet voi tyydyttää käymällä sossussa hakemassa ruoka- ja vuokrarahat ja sutimalla tumppuun nettipornon ääressä, tarvitsisi ihminen motivaation, joka ei kumpua perustarpeista. Tähän asti perustarpeiden tyydyttäminen on pakottanut ihmiset kehittämään itseään ja tekemään asioita, mutta nyt sille ei ole mitään tarvetta. Yhä kasvava määrä ihmisiä muokkaa elämänsä edellä kuvattuun huonekasvia muistuttavaan tilaan, josta ei ole minkään tason hyötyä kenellekään. Edustamme ensimmäisiä sukupolvia, jotka ovat varmasti vanhempiaan saamattomampia.

Huonekasvimentaliteetti saa ihmisestä vain omaa itseään ajattelevan yksilön, jota ei yksinkertaisesti kiinnosta mikään muu kuin ne omat tarpeet. Koska yhteiskunta huolehtii yksilön omista tarpeista, ei ole yksilöllä tarvetta huolehtia edes yhteiskunnasta. Tämä antaa mahdollisuuden vastuuttomalle ja ideologiselle haihattelulle perustuvalle vasemmistolaiselle teoriamössölle, jota jotkut kutsuvat politiikaksi ja joka on herttaisen irrallaan todellisuudesta. Tämä johtuu yksiselitteisesti siitä, että yksilöllä ei ole tarvetta eikä täten motivaatiota tulla realiteettien kanssa toimeen tai vastata edes itsestään, jolloin tämä ymmärtämätön tapaus kuvittelee, että systeemi on yksilöistä riippumaton ja itsenäinen ruokkiva ja elämää ylläpitävä entiteetti, jolle vapaamatkustaja ei edusta syöpäsolua.

Alimman yhteisen nimittäjän mukaan pelaava viihdeteollisuus täyttää ihmisten päät, koska se nyt vain sattuu olemaan kivempaa kuin itsensä kehittäminen ja koska ilman sitä kehitystäkin tulee toimeen. Tästä seuraa suoraan se, että on vaikeampi löytää yhteisistä asioista ja niiden hoidosta kiinnostuneita ihmisiä kuin vaikkapa ilmapäätä, joka tietää nimeltä kaikkien maassamme kilpailleiden Big Brother-osanottajien nimet ja pari toilausta itse kultakin.

Nykyihminen ei ole riippuvainen tosiasioista, joten nykyihmisen ei myöskään tarvitse ottaa niitä huomioon. Tämä on johtanut mm. multikulturalismiin, tasa-arvon sekoittamiseen tasapäistämiseen, ideologiapohjaisen politiikan pysyvään asemaan reaalipolitiikan rinnalla, sukupuolisen kanssakäymisen holtittomuuteen ja siitä seuraten toimivimman perhemallin murenemiseen ja sanan valitettavan kirjaimellisessa merkityksessä rappioon. Toimivimmat arvot on dekonstruoitu joko merkityksettömiksi tai pahoiksi ja hyvinä ihmisinä pidetään lähinnä niitä, jotka kulkevat päivästä toiseen jalat tukevasti ilmassa.

Kun tarve kehittää itseään ja älykkyyttään suhteessa muihin poistetaan, on tuloksena välitön ja nopea degeneraatio populaatiotasolla.

Nettiväittelyistä

Näin alkajaisiksi sanon, että minä en jaksa nettiväitellä. Keskustelen asioista tullakseni kuulluksi ja ymmärretyksi, ja se riittää. Jos kanssakeskustelijani osoittaa minulle asioita, joista en ole ollut tietoisia ja jotka vaikuttavat olennaisesti kantaani, tarkistan näkemyksiäni. Sen sijaan väittely, jossa asetutaan toista/toisia osapuolia vastaan, on silkkaa ajanhukkaa.

Tämä johtuu siitä, että silloin osapuolilla on lukkoonlyödyt käsitykset, joiden mukaan he ovat oikeassa ja on pakko osoittaa, että vastapuoli on väärässä. Osaako kukaan sanoa "hedelmällisen keskustelun antiteesi"? No, minä sanon. Näistä väännöistä on kokemusta. Niillä on taipumus jatkua kymmenien (ellei satojen) viestien verran ja kiitos lähtöasetelmansa minkäänlaista yhteisymmärrystä ei edes voida saada aikaan.

Väittelyssä osapuolet rakastavat käsityksiään eivätkä luovu niistä ollenkaan ja se poissulkee rakentavan keskustelun mahdollisuuden. Osapuolet myös takertuvat kaikkiin mahdollisiin (ja mahdottomiin) yksityiskohtiin, rakentavat itse viholliskuvaa ja käyvät sen kimppuun kaikella vimmalla mitä saavat itsestään irti.

Tulos? Helvetisti tuhlattua aikaa, jonka olisi voinut käyttää paremminkin. Henkistä runkkailua, joka lähtee tarpeesta osoittaa olevansa toista parempi. Väännön seuraajat seuraavat epäuskoisen huvittuneina vääntäjien pikkumaisuutta ja päätyvät pitämään ennen pitkää kaikkia osapuolia pösilöinä, jotka tarjoavat heille seiskan tasoista sosiaalipornoa.

Pyh.