Pages

Kokemusten keräilystä

Ootte varmaan kaikki kuulleet, että nuorena on kerättävä kokemuksia jotta sitten ollaan mahdollisimman hyvin selvillä niistä asioista mistä pitää ettei tule tehneeksi typeryyksiä kun ei vaan tiedä? Minä ainakin olen, moneen otteeseen ja monesta tuutista.

Omituista tässä väitteessä on se, että sen käytännön sovellukset rajoittuvat yhteen ainoaan asiaan: seksiin enemmän kuin vähemmän satunnaisten kumppanien kanssa. Hulluimmat vielä pitävät sitä jonkinlaisena kilpailuna - mahdotonta määritellä ketä tai mitä vastaan - jossa olennaisinta on pelkästään kumppanien määrä. Yhdet genitaalit lisää listaan kuvitteelliselle metsästäjänseinälle jossa maajussilla olisi hirvenpäitä. Koska paneminen on arvo numero uno, kaikki siihen liittymätön on epäolennaista eivätkä ihmiset, joiden kanssa sitä tehdään, suuremmin kiinnosta.

Perusteluna holtittoman epämääräisnussimisen harjoittamiselle on nimenomaan se, että täytyy kerätä kokemuksia että tietää mistä tykkää. No minäpä valistan sen verran, että parin kumppanin jälkeen luulis viimeistään olevan selvä juttu että seksi on kivaa ja sitä tekee mieli.

Periaate ja järkeily on osapuilleen sama kuin ylensyöjällä: kävelin portaat ylös joten voin vetää pari pussia sipsejä ja kyllähän tuo limpparikin maistuu. Ajattelin myös huomenna käydä lenkillä joten vähintään yksi lenkki on vielä syötävä (ja se huominenhan on ja pysyy huomisessa). Väärinkäytetään omaa kehoa ja uskotellaan, että linja, joka koostuu tarkoitushakuisesta häviämisestä, ei oikeasti olekaan sitä.

Kokemuksia ei siis varsinaisesti keräillä, vaan toistetaan samaa kokemusta kerran toisensa jälkeen siinä muita ihmisiä runkkuleluina käyttäen. Päässä tuskin liikkuu mitään muuta kuin se, milloin pääsee seuraavan kerran vetämään pään täyteen ja jonkun edes suurin piirtein vetävän pissavehkeitä räpläämään.

Nämä yhden asian sankarit - joiden vaikutin on selvästi, häpeilemättömästi ja lyhytnäköisesti kaikkien halujen välitön tyydytys ja kaiken toiminnan perusteena "eläimiähän me vaan ollaan" - ovat luonteensa puolesta vastenmielisiä osapuilleen kaikille ihmisille, joilla on kykyä ja halua nähdä aavistus pidemmällekin ja oikeastikin hankkia elämälleen sisältöä. 15 minuutin verran kiinnostava itse häviää aina oikeasti kiinnostavalle itselle, eikä se palvele kenenkään etua jos sen voi unohtaa vain vartiksi jonkun satunnaisen kanssa.

Motiiviensa tasolla "kokemusten keräilijät" eivät eroa mitenkään realdoll-runkkareista.

Voi olla, että ajan kuluessa havahdutaan siihenkin, että väite "ei se käytössä kulu" ei ihan pidä paikkaansa ja sitä vois oikeasti ajatella jotain muutakin kuin genitaaleja. Montako ihmistä kiinnostaa itsensä kyyniseksi nussinut raunio, jolla ei ole ollut elämässään muuta sisältöä kuin satunnaisseksi ja kyky teeskennellä kolme varttia kiinnostunutta muustakin kuin omasta tyydytyksestään?

Minä vastaan puolestanne: ei ketään. Ihmisiä kiinnostavat sellaiset ihmiset, jotka oikeasti ovat tehneet elämällään jotain; joko saavuttaneet menestystä tai hankkineet kokemuksia, osaamista ja tietoa muiltakin aloilta kuin seksistä (let's face it: satunnaisseksistä ei edes opi mitään; sekin on parisuhteen heiniä). Koska näitä ihmisiä on varsin vähän, on viime aikoina yleiseksi muuttunut dogmi "menneisyyteni ei kuulu muille" - ja koska takanapäin ei ole mitään mistä voisi olla ylpeä, pidetään sitten naama kiinni ja toivotaan, että se toinen osaisi tehdä itsestä sellaisen ihmisen josta pitää ja jolla joskus olisi sellaistakin kerrottavaa mistä voisi olla ylpeä.

Sanoin myös, että satunnaisnussiminen on tarkoitushakuista häviämistä. Tällä tarkoitan sitä, että ihminen on sellainen biologinen olento, jonka kannattaa (ja jonka vietit kehottavat) perustamaan perheen, saamaan jälkeläisiä ja avittaa näitä sitten korkeammalle evolutiivisessa asteikossa kuin vanhempansa. Satunnaisnussiminen ei siis ole luonnollista; sen normaali seuraus olisi älytön määrä lapsia joita kukaan ei kasvattaisi ja joista kukaan ei huolehtisi. Edes puskissa asuvat apinat eivät harrasta satunnaista nussimista joka suuntaan vaikka ovat kaikilla mittapuilla primitiivisempiä kuin me. Minkä tason alkueläin kokemustenkeräilijä kuvittelee olevansa? Kani?

Koska seksi on luonnostaan parisuhteen osa, monta seksikumppania vain kielii siitä, että biologisesti ajatellen on ollut monta epäonnistunutta parisuhdetta. Lähtökohtaisesti siis sellaisen paneminen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halua perhettä, on itse tarkoituksella valittua epäonnistumista. Helmiä sioille.

Aikanaan kun kokemustenkeräilijä haluaa vakiintua (eli viimein kypsyy jatkuvaan epäonnistumisten keräilyyn), häntä varmaan lämmittää se, että löytää kumppanikseen todennäköisimmin kaltaisensa ja pääsee jälleen yhdeksi yhdentekeväksi nimeksi listaan.

Tämän sairaan käyttäytymismallin kehittäjää olisi pitänyt ampua toistuvasti päähän.

Abortti 101

Yleensä abortista keskusteltaessa pyörii keskustelu seuraavien väittämien ympärillä: abortti on murha, abortissa on kyse naisen itsemääräämisoikeudesta suhteessa kehoonsa ja jokainen lapsi on jumalan lahja. Kaikki näistä herättävät sen verran vahvoja mielleyhtymiä, että keskustelu ei tapaa edetä minnekään eikä edes huomata, että kaikki väittämät ovat jo lähtökohtaisesti paikkansa pitämättömiä.

Väite 1: abortti on murha.
Tämä ei pidä paikkaansa, sillä murha on rikosoikeudellinen termi ja sillä tavoin myös rankaistava teko. Abortissa tapetaan hedelmöitetty sikiö, joka muuten kyllä kehittyisi ihmiseksi, mutta yhteiskunta on katsonut asiakseen pitää laillisena tämänkaltaisen ihmisen tappamisen. Tappaminen ja ihmisen kuolema ovat kyseessä, mutta ei murha. Tästä on kuitenkin yhteiskunnilla useampia näkemyksiä, joten jos täkäläinen lainsäädäntö on kestämättömän liberaali, voi muuttaa vaikkapa Irlantiin.

Väite 2: abortissa on kyse siitä, saako nainen päättää kehostaan.
Tämäkin on bullshittiä, sillä sikiö ei ole osa naisen kehoa. Terveen ihmisen kehon osat eivät ilman väkivaltaa irtoile eivätkä sisällä vierasta DNA:ta. Abortissa on kyse siitä, että nainen päättää sikiön kehosta, jonka hänen kehonsa kyllä elättää. Sikäli kun nainen kokee "oman kehonsa asiaksi" itsestään riippuvaisen eliön tappamisen, lienee sitä päättelyn loogisena jatkumona myös kaikkien alle täysikasvuisten omien lapsien tappaminen. Tämän puolestaan on yhteiskuntamme murhaksi määritellyt.

Väite 3: jokainen lapsi on Jumalan lahja.
Väitettä ei voi perustella. Ihan yhtä hyvin voidaan sanoa, että jokainen abortoitu lapsi on Jumalan lahja lapselle kun ei joudu syntymään osaksi ongelmaa planeetalla, jonka suurin ongelma on liikakansoitus. Viime kädessä ainoa perustelu väitteen takana on "minä nyt vaan päätin että asia on näin", eikä vaadi kummoisiakaan älynlahjoja pitää perustelua riittämättömänä. Jos se tekee uskovaisen olosta paremman, voi hän vaikkapa kirjoittaa yhden "olen syntymätön lapsi yhyy" -tekstin lisää, julistaa olevansa moraalisesti parempi ja paistatella vertaisryhmänsä hyväksynnässä. Mitään hyvää hän ei voi tuomitsemisellaan saada aikaan, joten yhteiskuntarauhaa ajatellen nassu olisi sopivaa pitää kiinni aborttiin päätyneen läsnäollessa.

Kyseessä on yhteiskunnan hyväksymä oikeus naiselle langettaa sisällään kehittyvälle sikiölle kuolemanrangaistus tietyn ajan kuluessa hedelmöityksestä.

Sivuraiteella huomauttaisin, että on varsin tekopyhää samaan aikaan kannattaa aborttia ja vastustaa kuolemanrangaistusta kun molemmissa tapauksissa kyseessä on yhteiskunnan hyväksymä ihmisen tappaminen ja vain jälkimmäisessä ihminen on tehnyt jotain ansaitakseen kohtalonsa.

Ps. Hankamäkeä aiheesta

Helvetinluojat

Minä vihaan niin maan perkeleesti kaikkia mahdollisia ja mahdottomia globaalihyväjärjestöjä.

Ne on saanu aikaan sellasen globaalin hyvän, että rajallisia resursseja jaetaan Afrikkaan niin paljon kuin mahdollista ja ovatkin saaneet ko. paskaläven väestön kolminkertaistumaan muutamassa kymmenessä vuodessa. Väestöräjähdystä on siis hoidettu kasvattamalla sitä helvetisti.

Afrikkalaiset tuhoavat maanosaansa kiihtyvällä vauhdilla ja globaalihyväjärjestöt tekevät kaikkensa, että tuho tapahtuisi nopeammin.

Maapallon resurssit eivät millään riitä täkäläisen elintason takaamista väestölle, jota planeetta ei kestä. Kun resurssit on kulutettu, on suunta helvetin nopea ja suoraan alaspäin. Väestö kutistuu valtavaa kyytiä ja jengiä kuolee nälänhädässä miljardipäin.

Nimenomaan sen takia en tue yhtäläistä elintasoa kaikille maailman ihmisille, että silloin kun se todellinen ja suuri nälänhätä iskee, olen minä, rakkaani ja perheeni paljon pahemmassa kusessa kuin tilanteessa, jossa nälänhätä on eristetty omalle alueelleen kauas täältä. Yhtäläinen elintaso kaikille maailman ihmisille ei tarkoita meikäläisiä oloja kaikkialle, vaan afrikkalaisia oloja kaikkialle. Hyvä elintaso ei ole sääntö vaan poikkeus. Siitä ei voi tulla sääntö kovin suurelle väestölle, koska hyvä elintaso vaatii enemmän resursseja kuin huono.

Koska globaalihyväjärjestöt ovat sitä mieltä, että meidän tulee elättää ja mahdollistaa globaali väestökatastrofi, vastustan niitä viimeiseen mieheen. Mitä enemmän avustuksista menee varsinaisesti ruoka-apuun, koulutukseen sun muuhun, sitä suuremmaksi ongelma kasvaa. Mitä enemmän avustuksista menee korruptioon, sen paremmin väestöräjähdys pysyy hallinnassa.

Ilmeisesti homman on mentävä kokonaan käsistä ennen hyvähumanistien heräämistä. Niiden mielestä paitsi väestöräjähdystä ei mitenkään saa hillitä on se myös tuotava tänne.

Millä mittarilla noita sairaita paskiaisia voi pitää hyvinä suomalaisina saati ihmisinä? Siksi että sanovat olevansa sellaisia?

Turpareissun paikka

Oli aikoja, jolloin toisia kiusaavan ja häiritsevän kakaran päätä ei paijattu. Oli aikoja, jolloin homomiehet eivät ahdistelleet heteromiehiä kaduilla. Oli aikoja, jolloin kusipäisyyttä pidettiin kusipäisyytenä ja rikollisillekin tehtiin jotain ihan muuta kuin ymmärrettiin.

Oli aikoja, joina kusipäisyydestä sai turpaansa. Sen jälkeen ei oltu kusipäitä koska tiedettiin, että teoilla on seuraukset.

Nykyään tässä pehmeiden arvojen luvatussa maassa ei enää saa kouluttaa ihmistä, joka avautuu nimenomaan provosoidakseen jonkun lyömään. Myöskään ahdistelijaa et saa tirvaista, jos satut olemaan valkoinen heteromies. Paskapäiselle kakaralle ei saa osoittaa fyysistä auktoriteettia, vaikka tämä luonnostaan sitä ymmärtää - ja voi olla, ettei mitään muuta ymmärräkään.

Suomi oli joskus maa, jossa jengi oli kunnolla tai itki ja oli kunnolla. Nykyään Suomi on maa, jossa valkoisen heteromiehen on pyydettävä anteeksi olemassaoloaan ja erityisesti fysiikkaansa, koska tämä mahdollistaa kaapin paikan näytön kun paskapää tulee keppostelemaan.

Nykyään tilanne on se, että puolustautua, kurittaa tahi itsemääräämisoikeutensa varjelua ei yksinkertaisesti saa harjoittaa. Paskapäistä, kiusaavaa kakaraa täytyy ymmärtää koska sillä on varmaan vaikeaa. Erityisesti tätä ymmärrystä tarvitsee harrastaa niiden, joiden elämästä tämä kiusaaja tekee helvettiä. Heteromiehen täytyy sietää homojen lähestymisyrityksiä, vaikka kyse on pienen ryhmän suurempaa ryhmää kohtaan harrastamasta ahdistelusta. Päänaukojalta ei saa siirtää nenää poskelle, koska fyysinen väkivalta nyt vaan on niin paha juttu.

Kaikki nämä asiat myötävaikuttavat siihen, että yhteiskuntamme on pahoinvoivampi ja turvattomampi kuin koskaan ennen. Ihmisten on hankala olla, koska he eivät saa puolustautua.

Jos homot oppivat, että ei kannata lähestyä kaveria jos ei tiedä tätä homoksi, säästyvät lukuisat heterot ahdistelulta. Jos toisia kiusaava kakara oppii, että toisia kiusaamalla saa tukkapöllyä, arestia ja muuta ja kiusatulle osoitetaan tukea, saattaa kiusaajakin ymmärtää, että keinot hankkia ymmärrystä, huomiota ja tukea ovat väärät. Jos suupaltti tajuaa, että aikansa provosoituaan saa keräillä hampaitaan lattialta, hänen harjoittamansa henkinen väkivalta lakkaa.

Lyhyesti siis: jos yhteiskunnan hyväksytyistä normeista poikkeamisella on negatiivisia seurauksia, sitä tapahtuu vähemmän.

Jonkinasteinen balanssi kovien ja pehmeiden arvojen välillä on tarpeen. Vain jälkimmäisellä on viimeiseen ~25 vuoteen ollut puolestapuhujia, ja sillä on saatu aikaan jatkuvasti lisääntyvissä määrin yhteiskunnan jäsenten välistä epäluottamusta, ahdistusta, kiusaamista ja vikinää. Yhteiskunnan järjestyksen tukipilari numero uno, tavallinen työssäkäyvä heteromies, on riisuttu aseista, keinoista ja uskalluksesta tehdä mitään yhteiskuntarauhan säilymisen eteen. Kuka voittaa? Eivät ainakaan ne, jotka kärsivät tämän rauhan järkkymisestä.

On tilanteita, joissa rehellisestä turpaanvedosta ei ole haittaa. Viime kädessä auktoriteetin väline vaikuttaa on väkivalta jos mikään muu ei auta - niin paskamaista kuin se onkin, sellaisia tilanteita on olemassa myös meikäläisessä, kehittyneen feministisessä yhteiskunnassa.

Minä peräänkuulutan yksilön vastuuta itsestään, ympäristöstään ja yhteiskunnastaan - en pelkästään niitä ihania yksilönvapauksia, joilla on jo viitisen miljoonaa puolestapuhujaa. Yksilö ei ole riippumaton yhteiskunnasta, joten hänen persoonallinen ja omintakeinen tyylinsä ei ole kaiken mitta. Yhden oikeuksien ei sovi polkea toisten oikeuksia.

Muistatko sinä ajan, jona ihmiset kantoivat vastuuta paitsi omista asioistaan, myös muiden?

Minä muistan, ja ajattelin, että rupean muistuttamaan muitakin.

Ylenkatsomisen oikeutuksesta

Mistähän se johtuu, että joka jumalan kerta kun esittää väitteen, joka ei ole poliittisesti korrekti mutta perusteltu, ei vastaansanojilla ole koskaan mitään muuta tarjottavana kuin ylenkatsovaa hymistelyä?

Vaikuttaa siltä, että koska poliittisesti korrektit piirit eivät koskaan asetu keskustelemaan asia-argumenteilla, ei heillä myöskään niitä ole. On tavattoman vaikea pitää ihmistä älykkäänä, jos tämä ei kykene tarkastelemaan mielipiteitään kriittisesti ja tarvittaessa puolustamaan niitä ottaakseen selvää niiden kestävyydestä suhteessa vaihtoehtoihinsa.

Sama mitä aikoinaan sanottiin kommunisteista voitaneen siis sanoa myös korrekteista ihmisistä:

Älykäs ja poliittisesti korrekti ihminen ei ole rehellinen.
Poliittisesti korrekti ja rehellinen ihminen ei ole älykäs.
Älykäs ja rehellinen ihminen ei ole poliittisesti korrekti.

Mitä tapahtui sukupuolille?

Tuli tässä mieleen, kun olen vuosien saatossa tutustunut naisihmiseen jos toiseenkin, ja näistä on valtaisa enemmistö lukenut itsensä jonkinasteiseksi "äijäksi" ja kokenut edustavansa sillä tavoin jonkinlaista "parempaa" naiskuvaa kuin naiseuttaan korostavat ja siitä paitsi ylpeät myös nauttivat naiset. Tarkemmin ajatellen sellaisia Oikeasti Ja Ylpeästi Naisellisia Naisia on vastaan tullut yksi - siitäkin huolimatta, että piti idolinaan peppi pitkätossua - ei vaan itse ollut poikatyttö sanan missään merkityksessä.

Kuka ja milloin päätti, että miehet haluavat olla naisten kanssa, jotka leikkivät rempseitä poikia? Luullakseni sama taho, joka päätti myös, että miesten täytyy ruveta herkemmiksi ja tunteellisemmiksi - vähentämään maskuliinisuuttaan (tsekatkaa muuten 50-luvulla tehtyjä telkkusarjoja ja nykyisin tehtyjä telkkusarjoja - miehet ja naiset ovat vaihtaneet osia).

Tuntemani uroudestaan riistetyt lammasmiehet ja äijänaiset ovat pääosin henkisesti pahoinvoivia, masennukseen taipuvaisia ihmisiä - kuin heidän ihmisyytensä palapelistä puuttuisi pala. Joku päätti, että sukupuolten on lakattava olemasta ja edustettava jotain käsiteabstraktia "ihminen", joka ei ole oikein kumpikaan.

Kenen etuja palvelee se, että tuodaan sukupuolet käyttäytymisen puolesta lähemmäs toisiaan?

Ei minun ainakaan - ja päätellen siitä, että nykyään yhä useampi järjestää itselleen vaimon/miehen ulkomailta, jossa sukupuoliroolit ovat vielä selkeitä, en liene yksin.

Samanarvoisuuden kompastuskiviä

Onko niin, että ideaalissa maailmassa kaikki ihmiset ovat samanarvoisia? Sikäli kun oletetaan ihmisen pysyvän ihmisenä eikä oleteta vaikkapa kommunismin toimivan käytännössä, on vastaus yksiselitteisesti ei, niin yksilön kuin yhteisönkin tasolla.

"Kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia" on siis sikäli typerä slogan, että se on ristiriidassa itsensä kanssa. Jos slogan pitäisi paikkansa, olisivat ihmiset samanarvoisia ja yhtä pahoja tai hyviä riippumatta henkilökohtaisista teoistaan, motiiveistaan ja muista ominaisuuksistaan. Esimerkiksi raiskaaja ja raiskattu olisivat ihan samanarvoisia ihmisiä. Kuulostaako järkevältä? Ei minustakaan.

Slogan kehitettiin rasisminvastaiseksi ja sitä on toitotettu sen verran, että sitä pidetään totuutena kontekstista riippumatta. Siinä on sellainen huono juttu, että sen sisältö on paskaa kontekstista riippumatta.

Ihmiset ja heidän tekonsa eivät ole samanarvoisia - nimenomaan siksi, että he ja ne ovat erilaisia. Yhteiskunnallisesti on sovittu, mitkä ovat arvoltaan rangaistavia ja mitkä suosittavia tekoja. Henkilökohtaiset mieltymykset tarkentavat näitä entisestään ja saavat aikaan sen, että pitää joistakin ihmisistä ja heidän teoistaan, kun taas pitää toisia yhdentekevinä inhoten sitten kolmatta.

Tasa-arvoinen kohtelu tarkoittaa sitä, ettei anna henkilökohtaisten (lakiin perustumattomien) preferenssiensä vaikuttaa päätöksiinsä. Tämä vaikuttaa lähinnä virkatehtävissä, koska siviilielämässä tämänkaltainen neutraalius olisi täysin älytöntä. Virkatehtävissäkään tasa-arvo ei toteudu täydellisesti, koska erilaisuudet luovat konflikteja sielläkin kiitos osanottajien inhimillisyyden. Joihinkin ihmisiin ja asioihin ei vain saa mitään kosketuspintaa vaikka miten yrittäisi ja heihin suhtautuminen on vaikeampaa kuin muihin. Asiakaspalvelutehtävissäkin asiakkaat ilmaisevat itseään omintakeisella tavallaan, mikä tekee tasa-arvoisesta kohtelusta käytännössä mahdotonta, vaikka se ihanteena onkin ihan hauska.

Ihmiset ovat erilaisia, eivätkä siten voi suhtautua toisiinsa samanlaisina ja olla huomioimatta eroja ja antamatta niiden vaikuttaa. Emme ole koneita. Ideaali on mahdollinen vain, jos lakkaamme olemasta inhimillisiä. Sama juttu kuin vaikkapa kommareilla. Jotka ovat vähempiarvoisia typeryytensä takia.On siis absurdia osoittaa toisen "huonoimmuus" (ja täten arvottaa häntä henkilönä, pata kattilaa soimaten) sillä, että hän ei pysty tavoittamaan inhimillisesti mahdotonta ideaalia, koska siihen ei pysty kukaan muukaan.

On syytä hyväksyä ja tajuta se, että toiset tykkäävät mustikoista ja toiset mansikoista. Kumpikaan ominaisuus ei tee heistä objektiivisessa mielessä parempia, koska objektiivinen havainnointi ei ota mitään kantaa. Ihmiset eivät myöskään ole objektiivisia, vaikka vasemmistolaishumanistinen tie heille tällaisen kummallisen luulon herättävän aivovamman helposti aiheuttaakin.

Eurooppalainen kulttuuri elää hirveää alennustilaa menneisyytensä ja nykyisyytensä vuoksi sen takia, että ei ole kyennyt vastaamaan itselleen asettamiin mahdottomiin ja epäinhimillisiin tavoitteisiin. Tämä alennustila saa aikaan haluttomuuden puolustaa sitä mikä on omaa ja halun ymmärtää ulkopuolisia ja heidän erheitään - täydellinen kun ei ole kukaan. Tällainen jaakobinpaini itsen kanssa vain yrittää kivuta inhimillisyyden yläpuolelle ja uppoaa jatkuvasti vain syvemmälle eksistentiaaliangstiinsa ja periluterilaiseen synnintuntoon.

Jälkiuskonnollinen maailma on siksi kusessa, että synti jäi, pelastus ei.

Totuuksia ihmisluonnosta

Löysin foorumeita selaillessani artikkelin, jonka vapaasti suomensin kymmeneksi poliittisesti epäkorrektiksi totuudeksi ihmisluonnosta. Suosittelen lukemaan.

10 Politically Incorrect Truths


Kohdasta 4 en ole täysin yhtä mieltä, koska muistelisin lukeneeni suuren osan itsemurhapommittajista olevan naimisissa. Tosin sikäli kun polygamisen yhteisön alemman kastin uroolle jää ne surkeat lahnat niin kai se paratiisin 72 neitsyttä voittaa silti.