Pages

Onnellisuusfantasiaa

Ootteko te törmänny sen sorttisiin ihmisiin, jotka kaipaa onnea yli kaiken? Eli siis keihin tahansa, teihin ja meihin. Suurimmalla osalla meistä on mahdollisuudet onneen, se vain on työn ja tuskan takana. Moni on saanut karvaasti kokea, että parisuhde ei ole onnen a ja o, vaan siihen vaikuttaa moni muukin tekijä. Tärkeimpänä niistä Oma Itse. Silti täyttymystä etsitään nimenomaan parisuhteesta ja kumppanista, Puuttuvasta Puoliskosta joka täyttää Vajaan Elämän.

Jengi myös kelaa, että tämän takia mitään vastuuta siitä onnellisuudesta ei ole itsellä. Mietitään vaan, että joo, onpas elämäni tylsää enkä oikeen tykkää mistään mitä teen ja oon aika paska ihminenkin mutta sitten kun Oikea Kumppani löytyy niin johan on kaikki yhtäkkiä auringonpaistetta. Sitte petytään, kun havaitaan, että helvetin hienon tyypin kanssa se oma tylsä paska itse on edelleen se oma tylsä paska itse. Kaikki ei sujukaan itsestään. Mut ehkä ne rupee sujuu itsestään jos heivataan se kumppani ja etitään uus. Oikein mainiota sijaistoimintaa, jengi hoitaa nykyään muutenkin ennemmin oireita kuin sairauksia.

Lähtökohtaisesti siis jokainen on oman onnensa seppä. Jos sitä ei ole ilman, niin tuskin on kumppaninkaan kanssa. Oli se sitten kuka hyvänsä. Ite on elämästään hyvä tehtävä jos meinaa. Kumppani voi kyllä parantaa hyvää Älyttömän Hyväksi, mutta jos ulkomusiikilliset tekijät ei oo kondiksessa niin tokko sekään niitä parantaa.

Oma valinta se on aina. Ei pitäis olla kovin vaikea miettiä onko sankarin valinta ottaa onni omiin käsiinsä ja etsiä se vaikka joutuisi menemään läpi kiven vai jäädä kotiin parkumaan ja odottamaan, että joku tuo sen valmiina paketissa ja julkkiksen nimmarilla.

Kummallinen virhepäätelmä

"Kun lakkaat etsimästä, löydät."

Kenen mielestä tämä pitää paikkansa? Käsiä nousee, hyväksyvää nyökkäilyä ja muuta mukavaa esiintyy silmänkantamattomiin. Ihmisjoukossa ei näy yhtäkään soraääntä.

Tuplis astuu esiin ja estradille kaikuvat suosionosoitukset hiljenevät. Mitä tuo iäinen vastarannankiiski tänään sanoo? Ei kai taas jotain mielestään sykähdyttävää ja elämäntäyteistä, me niin haluaisimme tietää jotain säkenöivän jännästä arjestaan (jengi tietää, että suurin osa blogeista käsittelee nimenomaan tätä perin kiinnostavaa aihetta)?

Valitan, arvon lukijani, jälleen kerran pureudun idiotian saloihin ja paljastan sen alastomuudessaan. Ylläolevalla keisarisanonnallakaan ei ole vaatteita.

Se sisältää kaksi virheellistä väittämää:
1) Minkäänasteinen ihmissuhde voi syntyä ilman, että kukaan tekee mitään ja
2) Hyvää ihmissuhdetta ei voi syntyä jos tekee jotain.

Jos parisuhde on syntyäkseen, on tehtävä Aloite. Aloite on nimenomaan sen myöntäminen, että haluaa Jotain. Kun haluaa Jotain Toiselta, on siinä jo ihmissuhde. Se voi päättyä äkisti ja täysin ilman vastakaikua, mutta jonkin tarpeen kohdistaminen toiseen aiheuttaa sen, että vähintäänkin haluajalla on jonkinlainen suhde toiseen osapuoleen. Ihmisen on myönnettävä, että etsii jotain, oli se sitten juttuseuraa tahi elämänkumppania. Ensimmäisessä voi hyvin olla potentiaali jälkimmäiseen, ja jälkimmäinen voi kehkeytyä ensimmäiseksi ja noin edelleen. Eihän toisista tiedä jos ei tiedä. Ja jengi tietää, että jengi ei tiedä.

Jos kumpikaan ei tee minkäänasteista lähestymisyritystä, on aika pirun vaikea päätyä vaikkapa yöpymään yhdessä sanan useammissakin merkityksissä. Ilman proaktiivista tekoa ihmissuhteen (esiintyi se sitten missä hyvänsä mielessä) syntymiseksi sellaista ei voi tapahtua.

Fatalistinen "asiat vain tapahtuvat" on hedelmätön asenne, ja sopii yksinomaan runkkarille. Elämässä tehdään aktiivisesti valintoja, ja puolihuolimattomasti elämänsä ihmiseen tutustuminen on valinta sekin.

Tajuutteksnää?

Ihmistä ei voi panna vahingossa.Vahingossa ei voi pettää. Ei voi käydä sillei, että "oho, kompastuinpa matonreunaan ja jostain syystä pystyssä ollut melani lävisti housuni (onhan minulla toki potenssia) ja yhtyi suoraan Liisaan. En minä tarkoittanut, mutta niin siinä vaan kävi". Juupajuu.

Mä tiedän miljoona tapausta, jotka sanoo mulle, että virhe voi käydä kelle vaan. Tähän väitteeseen mä yhdyn täysin rinnoin (olkoonkin, että pektoraalini ovat aika pienet). Ongelmana selityksessä on ainoastaan se, että virhe viittaa tahattomasti tehtyyn vahinkoon. Tunteeko kukaan ketään, joka olisi vahingossa pettänyt jotakuta? Esimerkiksi tarkoituksenaan vain pestä sukkia mutta toteutus sitten olikin naapuriin yhtyminen? Ihan vahingossa, tarkoituksetta?En tunne minäkään.

Kaikki ihmiset, jotka panevat vapaaehtoisesti (eivät siis tule raiskatuksi), tietävät vähän saatanan tarkkaan mitä tekevät. Ne nussii, helvetti. Ei sitä voi tehdä sillei, että luulee tekevänsä jotain ihan muuta."Virheen" lieventäviksi asianhaaroiksi katsotaan päihtymys ja sitä kautta heikentynyt asioiden tajuamiskyky. Vaikuttaako tää kehenkään sillä tavoin, että ei tajuaisi, että se elämää nähnyt rane ei ole se oma kumppani ja sitä ei pitäs nussia? Itse ainakin joka helvetin kerta kun petin, olin täysin tietoinen siitä mitä tein. Huolimatta siitä miten kännissä olin. Täysin absoluuttisen satavarmasti tiesin, että niin ei saisi tehdä.

Siitäkin huolimatta, että pettämisen yleisimmin puhuttu muoto on nimenomaan parisuhteeseen kuulumattoman henkilön nussiminen, pettäminen ei tarkoita nimenomaan parisuhteeseen kuulumattoman henkilön nussimista.

Pettäminen on luottamuksen päälle kusemista. En tunne ketään, joka haluaisi olla tekemisissä ihmisen kanssa, johon ei voi luottaa - kaikkein viimeiseksi sellainen haluttaisiin kumppaniksi. Mihin vetää raja siitä, milloin kuset luottamuksen päälle, sehän on ihan veteen piirretty viiva, voitaisiin sanoa.

No minäpä kerron.

Tiedät pettäväsi ihmisen luottamuksen kun teet asioita, joita et tekisi kun tämä on läsnä*.

*paskalla käynti ei ole pettämistä, älkää saivarrelko.

Tietääkö jengi?

"While I was fighting, I heard other people speaking in the name of freedom, and the more they defended this unique right, the more enslaved they seemed to be to their parents' wishes, to a marriage in which they had promised to stay with the other person 'for the rest of their lives', to the bathroom scales, to their diet, to half-finished projects, to lovers to whom they were incapable of saying 'no' or 'it's over', to weekends when they were obliged to have lunch with people they didn't even like. Slaves to luxury, to the appearance of luxury, to the appearance of the appearance of luxury. Slaves to a life they had not chosen, but which they had decided to live because someone had managed to convince them it was all for the best. And so their identical days and nights passed, days and nights in which adventure was just a word in a book or an image on the television that was always on; and whenever a door opened, they would always say: 'I'm not interested. I'm not in the mood.'"

- Paulo Coelho

Parisuhdesaalistajat

Jengi tietää: todella puoleensavetäviä ihmisiä on vaikea lähestyä. Mahdollisuus saada nenilleen on melkoisen kova, ja ennen pitkää sitä tajuaa tyytyä siihen mitä saa. Mikä ei itse asiassa pidä paikkaansa, kun mietitään, paljonko pettämistä tapahtuu parisuhteissa.

Jengi tahtoo enemmän kuin saa. Pettäminen on sitä, että antaa itselleen yksilöä suuremman arvon: itselle enemmän kuin muille. Ei pettävä tahdo tulla petetyksi.Mitä ovat suhdesaalistajat? He ovat ihmisryhmä, suhteellisen vaikeasti tunnistettava sellainen, ja heidän periaatteensa on "edetä reittä pitkin". Aloittavat vain vaivoin tyydyttävästä suhteesta ja pettävät kumppaneitaan kartoittaessaan mahdollisuuksiaan saada parempi täky verkkoonsa. Huonoksi koettu kumppani toimii turvaverkkona ja egon kilpenä, koska torjutuksi tulleellakin on joku, jonka viereen palata.

Täten heillä on korkeampi itsetunto kuin heillä olisi sinkkuna, ja he kykenevät lähestymään puoleensavetävämpiä kumppaneita suhteellisen itsevarmoina, siinä missä eivät sinkkuna tähän kykenisi.

Ei sinänsä hullumpi strategia: nostaa parisuhdepajatson palkkioita ja ainoa miinuspuoli on senhetkisen kumppanin musertaminen ennemmin tai myöhemmin.Tuenko mä parisuhdesaalistusta? En. Miksi? Sehän on oikeasti tehokas tapa saada parempaa kuin ansaitsee, luulisi mun individualistina tämän ymmärtävän.*

Kyse onkin siitä, etten suo yksilölle enempää kuin tämä ansaitsee, ja luen itsenikin yksilöksi. Terveen itsetunnon omaavalla ihmisellä täytyy olla ballseja ilmaista halutulle kumppanille kiinnostuksensa ja kyetä selviämään mahdollisesta torjunnasta omin avuin. Toisten käyttäminen heikon egon kävelykeppinä on runkkarin valinta.

Sankari seisoo itse, yksinkin.

*en itse asiassa ole individualisti.